J. Karjalainen

	J. KARJALAINEN - HISTORIIKKI			SISÄLLYSLUETTELO
	Teksti: © Jaska Riihimaa BLUESKAAVA - JOHDATUS J. KARJALAISEN MUSIIKKIIN Jukka Karjalainen tunnetaan mieleenjäävien ja miellyttävien hittikappaleiden tekijänä. Hän on suosittu ja tunnustettu lauluntekijä, joka näyttää vaivattomasti liikkuvan iskelmän ja rockin häilyvässä maastossa. Lähempi tutustuminen taustoihin tuo kuitenkin nopeasti esiin perehtyneisyyden blues- ja countrymusiikkiin, vankan ammattitaidon, määrätietoiset musiikilliset näkemykset sekä ennen kaikkea suuren vaivannäön omien näkemysten toteuttamiseksi. Levyjen kaikki osaset, kotelot mukaanlukien muodostavat aina kokonaisuuden. Vaikuttajat musiikkiin löytyvät paitsi kantrista, bluegrassista ja soulista myös mustasta bluesista. Nimistä voitaneen mainita James Brown, CCR, J.J. Cale, Doug Sham, Bob Dylan, Robert Johnson, Muddy Waters ja Junior Wells. Biisien tekemiseen ei yleisesti ottaen ole olemassa mitään salaista blueskaavaa, vaikka Karjalaisen tapauksessa tätä on vahvasti epäilty. Häntä on enemmän tai vähemmän painokkaasti syytetty välillä laskelmoinnistakin. Aikanaan hänen "siviilityönsä" mainostoimistossa oli monille toimittajille, jollei ylitsekäymätön asia, niin kuitenkin suuri ihmettelyn aihe. Jukkaa itseään syytökset laskelmoinnista loukkaavat eikä hän ole ikinä nähnyt mitään ristiriitaa mainonnan maailman ja musiikin tekemisen välillä, pikemminkin päinvastoin. Tapa tehdä biisejä on kuitenkin olemassa. Kitarasta löytyy ensin sointukulkuja, joihin hyräillen syntyy melodioita. Seuraavassa vaiheessa äänitetään demot, joissa soittimia on lisätty, niin että perusta alkaa rakentua. Tätä vaihetta seuraa visuaalinen hahmotus, joka tuo mieleen "maisemakuvia" ja halutun biisin sävyn. Demovaiheessa keräillään mieleen tulevia sanoja sieltä täältä. Kokonaisuus hakee muotoaan eri versioina, kunnes osat lopulta järjestyvät paikalleen. Jo alusta asti tyyli on säilynyt hyvin samanlaisena, vaikka osaaminen on ajan myötä kasvanut ja lopputulos on yhä taidokkaampi. Demoja ja biisien eri versioita syntyy paljon, osa kehittyy ja osa jää odottamaan oikeaa muotoaan. Studiossa valmiiksi tehdyt kappaleet on yleensä myös käytetty levyillä. Mielenkiintoinen on Jukan mielipide, että melodioita kyllä syntyisi, mutta sanat vaativat häneltä huomattavasti enemmän työtä ja älyllisempää puuhailua. Juuri tekstit ja niiden musiikkia täydentävät pienet, sattuvat ilmaukset ovat kuitenkin mitä ilmeisimmin hänen suosionsa perusta. Sanoitukset ovat "sarjakuvamaisia" tarinoita, ne antavat viitteitä ja luovat tunnelmia, mutta eivät kerro lopullista totuutta taikka julista mitään. Ne on tehty pääsääntöisesti suomeksi - kääntäminen on vaikeaa, koska kokonaisuus perustuu usein hyvin pieniin vivahteisiin. Viime vuosituhannen lopusta lukien käännöksiä tosin on alkanut ilmaantua; englanniksi, ranskaksi ja jopa portugaliksi! Sanoituksissa on useita "hölynpölyjä" joissa on vain kivalta kuulostava riimi. Tämän tyypin lauluista on jalostunut kupletteja ja musiikin tukena rytmisesti toimivia hokemia.			BLUESKAAVA - JOHDATUS ROCK'N'ROLL MIES: ESIHISTORIAA J. KARJALAINEN & MUSTAT LASIT YÖ KUN SAAPUU HELSINKIIN TATSUM TISAL TUNNUSSÄVEL DORIS SEK:N LIPPUTANKO VARAANI KOOKOSPÄHKINÄKITARA LUMIPALLO LIVE KELTAISESSA TALOSSA PÄIVÄKIRJA TÄHTILAMPUN ALLA VILLEJÄ LUPIINEJA ELECTRIC SAUNA LAURA HÄKKISEN SILMÄT ELECTRIC PICNIC MARJANIEMESSÄ LAULUMIES VALTATIE JE SUIS UN HOMME & TELEPATIA VANHAA RAUTAA - KEIHÄÄNKÄRKIÄ 1992-2004 MIKÄ MAHTAA OLLA IN? – Live 1.12.2003 MIDNIGHT SUN'S CHRISTMAS ALBUM LÄNNEN-JUKKA vs. JUHLAKOKOELMA LÄNNEN JUKKA PARATIISIN POJAT POLKABILLY REBELS KAPPALEITA MUILLE JA MUIDEN KANSSA
	ROCK'N'ROLL MIES: ESIHISTORIAA J. Karjalaisen tapauksessa musiikkiuran tarkastelu on mielekästä aloittaa jo lapsuudesta ja kouluajoista. Lapsuuteen liittyivät kaikki tavalliset leikit ja tv-sarjat. Batman oli aikanaan kova sana, samoin lännensarja Virginialainen, joka ehkä on myöhemmin vaikuttanut paitsi laulujen aiheisiin myös musiikilliseen suuntautumiseen. Ensimmäisen "bändinsä" Jukka on muistellut syntyneen alaluokilla The Monkees-ohjelman ansiosta. Tuo bändi oli nimeltään the Bears ja se vain seikkaili eikä mitenkään liittynyt musiikkiin. Koulussa piirtämiseen liittyvät asiat tuntuivat mielekkäiltä. Piirroksia ja tekstejä syntyi useilla tavoilla, esimerkkinä oma sarjakuvalehti Apina Napina, joka myöhemmin muuttui Noppas-nimiseksi. Roudarikuuluisuus Timo "Soija" Mesimäki oli Jukan lapsuudenystäviä. Kaverukset laativat koulussa hyvinkin monimutkaisia pelejä, joissa Jukan piirustustaito pääsi oikeuksiinsa, taikka toimittivat SoSaPo:n (Soukan Salaisen Poliisin) päiväkirjoja. Huomattava oli joskus 12-13 vuotiaana osuus televisiosarjaan Minikino. TV-2 etsi koululuokkaa, joka voisi toimittaa omaa ohjelmaa, ja valinta osui Karjalaisen ja Mesimäen ryhmään. Pian kaksikko vastasi käytännössä koko ohjelmatyön tekemisestä muun luokan puolesta. Jaksoja pojille kertyi kaiken kaikkiaan ehkä kymmenkunta, sisältäen juonellisia filmejä ja myös animaatiota. Musiikista Jukka alkoi varsinaisesti kiinnostua 60-luvun lopussa. Creedencien biisit ja muu kantripainotteinen musiikki sai tuolloin otteen Karjalaisesta. Tie kulki koulun orkesteriin trumpettia soittamaan, mutta tässä joukossa hän ei oikein viihtynyt - musiikkimaku poikkesi liiaksi kanssasoittajien progressiivisista mieltymyksistä. Koulun bändiin Jukka ei kovasta pyrkimisestä huolimatta päässyt mukaan, koska sen miehitys oli jo täysi. Näistä jutuista kertoi sittemmin biisi 'Rock'n'roll -mies'. Jukasta tuntui helpommalta opiskella soittamista itsekseen ja omien biisikehitelmien kautta kuin opettelemalla kurinalaisesti muiden sävellyksiä. Mies harjoitteli kitaraa sekä huuliharppua. Aluksi pari kelanauhuria ja myöhemmin monipuolisempi neliraitakone mahdollistivat musiikillisten kokeilujen aloittamisen, joita aluksi syntyi vain omaksi iloksi. Samassa koulun orkesterissa soitti naapurin kaveri Pekka Hohtari. Noin 15-vuotiaana Karjalainen hankki sähkökitaran ja Hohtari puolestaan basson. Kaksikko harjoitteli soittamalla Pekan Englannista kielikursseilta tuomien Average White Bandin, James Brownin ja Stevie Wonderin levyjen päälle. Näitä juttuja kuuntelemalla Karjalainen varsinaisesti oppi soittamaan ja samalla imi itseensä myöhemmin kuultavassa määrin soul-vaikutteita. Ensimmäinen "keikka" oli Hohtarin Pekan sisaren kotibileissä, jossa parivaljakon jammailu kiinnosti äänitemusiikkia enemmän. Omiakin sävellyksiä alkoi syntyä Hohtarin kanssa, jossain vaiheessa periaatteena oli jopa tehdä "joka päivä yksi hitti". Biisit olivat ensin sanattomia "taustamusiikkijuttuja" muuttuen sitten englanninkielisiksi. Radio-ohjelma "Bluesin vuosikymmenet" ohjasi Jukan musiikillista tietä merkittävästi. Hän nauhoitti tuon ohjelmasarjan kaikki jaksot ja kuuli ensi kerran esimerkiksi Robert Johnsonia, blues kolahti täysillä. Karjalainen oli yrittänyt tehdä englanninkielisiä biisejä. Ohjelmasarjan vaikutuksesta hän mietti tarkemmin asiaa tullen siihen tulokseen, että päästäkseen haluamaansa lopputulokseen hänen olisi käytettävä suomen kieltä. Tässä vaiheessa musiikki alkoi viedä mukanaan, käytännössä kaikki liikenevä aika meni sen parissa. Nuoruusaikojen harrastuksiin kuului myös kirjoittamista ja kaitafilmien kuvaamista. Menestystä tuli Yleisradion kuunnelmakilpailussa, sillä puhelimen juhlavuoden kunniaksi järjestetyssä kisassa 1977 heltisi toinen sija. Ideana oli kaikkea mahdollista ja mahdotonta puhelimitse kaupitteleva myyjä.
	J. KARJALAINEN & MUSTAT LASIT (ENSIMMÄINEN ALBUMI) Jukan päivätyö mainostoimistossa tuotti pieniä satunnaisia soolokeikkoja. Ensimmäinen varsinainen bändi syntyi, kun lähistöltä löytyi "Keith Moon -tyyppinen" rumpali Joonas "Jasso" Hölttö, joka täydensi Karjalaisen ja Hohtarin duon trioksi. Bändi soitteli Karjalaisten autotallissa. Erityisesti Jasso oli sitä mieltä, että treenatut biisit olivat niin hyviä, että niitä kannattaisi tarjota levytettäväksi. Ajatus kauniiden kappaleiden tekemisestä ja niiden levyttämisestä syntyi lopulta jonkinlaisena vastareaktiona punkille. Jukka ei voinut tuolloin oikein ymmärtää punkin ideaa ja sen musiikillisten kulkujen rupisuutta. Sen sijaan usko omaan juttuun ja sen läpimenon mahdollisuuksiin eli vahvana. Hän taltioi demokasetille kymmenkunta biisiä ja tarjosi sitä eri puolille. Menestys oli huono, mm. Johanna hylkäsi kohteliaasti esitetyn tarjouksen. Eri levy-yhtiöiden laskuun työskennellyt freelance-tuottaja Renne Angelvuo oli kokoamassa Finntrion "comeback" -levyn sisältöä, josta vielä puuttui pari kappaletta. Tähän porukkaan Jukka oli tutustunut soitettuaan huuliharppua trion tv-keikalla. Karjalaisen demokasetista Angelvuo kuulikin Finntrion Tapio Kyöstilältä. Tämä arveli, että kasetilta saattaisivat puuttuvat biisit löytyä. Angelvuo kuunteli saamansa kasetin ja sen tekstit tekivät häneen vaikutuksen. Järjestyneeseen tapaamiseseen Karjalainen tuli mukanaan ruutuvihko, jonka sisältönä oli melkoinen joukko valmiita biisejä. Finntrion kappaleiden valitsemisen sijasta alettiin nyt valmistella J. Karjalaisen omaa levytystä. Kokeneena, asioista innostuvana alan miehenä Angelvuo halusi tehdä tavallista demoa valmiimman kokonaispaketin laskelmineen levy-yhtiöille tarjottavaksi. EMI olisi hänestä tuntunut parhaalta vaihtoehdolta, mutta se ei tarjoukseen tarttunut, eivät myöskään Finnscandia ja CBS. Karjalaisen musiikki poikkesi silloisesta punkin kyllästämästä ajan hengestä niin vahvasti, ettei sen arvoa täysin tajuttu. Tarjottuihin biiseihin otti kiinni lopulta Chrisse Schwindtin ja Lasse Mårtensonin Kompass-levy-yhtiö. Yhtiön tuotantopolitiikasta voisivat olla esimerkkinä muutamat muut saman vuoden julkaisut. Niitä olivat Hasse Wallin ja DDT Jazzbandin levyt sekä Lasse Mårtensonin hieno 'Saaristo'-LP. Schwindt suostui Karjalais-nauhoituksen kustantamiseen, mutta ohjeena oli pitää kulut minimissä. Jukka arveli ensin, että mahdollista olisi saada ulos single omaksi muistoksi. Hänen yllätyksekseen haluttiin julkaista kokonainen LP, joka tuli ulos keväällä 1981. Musiikillinen materiaali on pääosin Karjalaisen nimissä. Tyylillisesti kokonaisuus on hajanainen, mutta toisaalta se esittelee kaikki tulevan J. Karjalais -musiikin peruselementit melko valmiina. Voidaan sanoa, että levy oli miltei Karjalaisen sooloprojekti, koska soittajat eivät muodostaneet vielä mitään varsinaista bändiä. Mustat Lasit -yhtyeen nimellä homman hoiteli neljä miestä. Jukan (laulu, kitara, mandoliini, piano, huuliharppu, slide-kitara) ohella mukana oli jo aiemmin mainittu Pekka Hohtari (basso). Kun Kompass tarjosi levytyssopimusta, soitti Karjalainen Jasson suosituksesta Mikko Kivikarille (kosketinsoittimet). Lupaava uusi rumpali Keimo Hirvonen (rummut ja congat) oli Angelvuon järkkäämänä mukana tuuraamassa. Jasso oli ulkomailla levytyksen aikana - levynjulkistustilaisuuden keikalla ravintola Wellamossa hän oli kuitenkin taas jo soittamassa. Mustat Lasit oli Karjalaiselle tyypillinen "väläys", joka vain tuntui nimenä sopivalta. Oman nimen käyttö viittasi siihen, ettei Jukka halunnut luoda itselleen mitään erillistä hahmoa tai imagoa musiikin tekemistä varten. Levyllä avusti Angelvuon tilaamana myös Olli Haavisto (haitari, pedal-steel -kitara ja dobro), joka aiemmin oli soittanut mm. Kojon bändissä ja Vanhassa Isännässä. Jukasta "tuntui hyvältä" saada Haaviston kaltainen ammattilainen mukaan. Olli oli myös jonkin verran keikoilla mukana ja tuli myöhemmin yhtyeen vakiojäseneksi. Angelvuo varasi Martin Brushanen pienen kasiraita kellaristudion maaliskuussa 1981. Ensimmäisen LP:n 'J. Karjalainen ja Mustat Lasit' materiaali tehtiin siellä kolmessa päivässä, käytännössä suorilla otoilla. Ensimmäinen päivä meni studiotekniikkaan perehtymiseen, toinen äänityksiin ja kolmas miksauksiin. Tuottajana toimi Angelvuo. Erikoista oli se, että biisit äänitettiin studiolivenä. Laulumonitoreita käytettiin kontrollina ja ne mikitettiin, myös rumpukopin ovi pidettiin auki. Äänet siis vuosivat ja sekoittuivat eikä tekotapa ollut kovin oikeaoppinen. Studion omistaja Martin Brushane heittikin jopa hanskat tiskiin, kun hänen ehdotuksensa kaikujen lisäämisestä tuotokseen ei mennyt läpi. Jukka kuitenkin muistelee, että levytyssessioissa oli hyvä "tämä me osataan" -tunne. Ensilevyn kansitaiteesta vastasi Karjalaisen tuleva hovisuunnittelija Kai Kujasalo. Kujasalo oli musiikinharrastaja ja Jukan työtoveri mainostoimistosta. Oli selvää, että häneltä tilattiin levykansi, kun tieto julkaisumahdollisuudesta tuli. Kannen ensimmäinen versio - kollaasi biisien aiheista - hylättiin, mutta toinen luonnos hyväksyttiin. Albumissa oli kunnon yksiosainen kotelo, sisäpussi tekstein ja valokuvin varusteltuna sekä "Mustat Lasit tapetti" -keskiö. Polarvoxin tekemässä uudelleenjulkaisussa on valkoinen sisäpussi ja jäävuorietiketti. CD-versio julkaistiin myöhemmin Pokon kataloogissa. Levyltä ovat jääneet elämään biisit 'Apinaorkesteri', 'Elina, anna tukkasi kasvaa' sekä 'Kolme cowboyta'. 'Elina...' on varhaisin Karjalaisen levytetyistä biiseistä, se on tehty Professor Longhairin Tavastian 1975 keikan jälkeisissä tunnelmissa. 'Kolme cowboyta' -biisin teksti sytytti jo ensitapaamisella Angelvuon mielenkiinnon ja se arvioitiin etukäteen hittimateriaaliksi. Kappale soikin radiossa kohtuullisen paljon. Sleepy Sleepers esitti sittemmin näppärää lavaversiota 'Kolme gayboyta' ja Veli-Matti Järvenpään poppoolla on ollut biisistä bolero-versio. Amigo-yhtiö julkaisi 1995 promoCD:n, jossa on Andre Chakerin tekemä englanninkielinen käännös 'Three Old Cowboys', esittäjänä Dallas Wayne. Tämä tulkinta oli kohtuullinen radiohitti, mutta myynnissä olevilla äänitteillä käännöstä ei ole saatavissa. Jukka on itse palannut biisiin useina eri sovituksina ja versioina, joista levylle on päässyt Kårenin keikalta 1992 taltioitu raita. Levyltä lohkaistiin kaksi singleä. Hieman ennen albumia tuli 'Mustat Lasit' / 'Enkeli', Kujasalon kannella ja tapettikeskiöllä varustettuna. Myöhempi 'Kolme cowboyta' / 'Apinaorkesteri' suunnattiin jukeboxeihin. Mustat Lasit tekivät levytyksen jälkeen jonkin verran pienehköjä keikkoja. Tunnettavuuden kannalta merkittävä esiintyminen oli 1981 kesällä Kaivopuiston sunnuntaikonsertti. Se oli ensi kosketus suureen yleisöön ja sen luomaan fiilikseen. Bändin rumpali vaihtui vähän myöhemmin, Natsan keikan jälkeen. Vakavammaksi kasvanut touhu ei oikein tuntunut sopivan Jasson kuvioihin, ja mm. tämä esiintyminen meni hänen osaltaan hulinaksi. Haavisto ehdotti keikan jälkeen rumpalin vaihtoa ja Jukka oli asiasta samaa mieltä. Karjalaisen kysellessä seuraavana päivänä Ollilta puhelimitse uutta ehdokasta tämä ojensi puhelimen veljelleen. Janne Haavisto tarttui luuriin ja astui koesoiton jälkeen putiikkiin. Hänen taustastaan löytyvät sellaiset aiemmat nimet kuin TTV ja Babblers. Jälkimmäinen ansaitsee ylimääräisen maininnan, sillä tuon bändin muutkin jäsenet ovat tehneet vakuuttavaa jälkeä myöhemmissä musiikkihommissaan. Babblerseihin kuuluivat Haaviston lisäksi kitaristikyky Mikko Lankinen, trubaduurina tunnetuksi tullut Arto Tamminen sekä Juha "Mieskone" Mieskonen. Babblers teki myös 1980 albumin 'What's All About'. Haaviston ensimmäinen keikka bändin riveissä oli Iltatähti -ohjelmassa, jossa esitettiin kappaleet 'Elina, anna tukkasi kasvaa' sekä 'Karilla on saksofoni'. Viimeksimainittu biisi oli ehdolla ensilevylle, mutta julkaistiin vasta kolmannella albumilla 'Tatsum Tisal'. Ensilevyn julkaisun ajoilta on peräisin yksi karjalaisharvinaisuus. Talkin' Machine Needles -nimellä tehtiin Renne Records -merkille kokeileva omakustannesingle 'Leatni'/'Hatase'. Painosmäärä oli satakunta kappaletta. Singlen biisit äänitettiin kelamankalla. Kannet ovat Karjalaisen käsialaa. Mukana olivat Jukka (laulu B-puolella ja viulu), Papu "Quatro" Haro (laulu A-puolella ja basso) sekä Jasso (rummut). 'Leatni' oli tekstiltään suomalainen biisi, mutta B-puolen 'Hatasella' Karjalainen laulaa keksityllä kielellä mitä nyt sitten laulaakin.
	YÖ KUN SAAPUU HELSINKIIN Nelikko Karjalainen, Hohtari, Kivikari, Haavisto treenasi ennen nauhoituksia paljon esikoisLP:n biisejä ja kokeili Karjalaisen ideoita. Blue Train-jazzbändissä (laulusolistina muuten Sakari Kuosmanen) soittaneet saksofonistit Jukka Tuovinen ja Heikki Keskinen harjoittelivat samalla kämpällä Kasarmintorin reunalla. Miehet kiinnostuivat Mustien Lasien musiikista ja vastavuoroisesti myös Karjalaisen leiri piti kuulemastaan. Kun toista levyä alettiin kasata, kokeilivat Jukat Tuovinen ja Karjalainen yhteistyötä jälkimmäisen kotona. Koska homma tuntui toimivan, kaverit pyydettiin mukaan, vaikka alun perin ei ollutkaan suunnitelmia laajentaa bändiä. Levynteon jälkeen Tuovinen ja Keskinen liittyivät yhtyeeseen. Varsinaisen läpimurtonsa Mustat Lasit teki sitten huhtikuussa 1982 julkaistulla LP:llä 'Yö kun saapuu Helsinkiin'. Uuden levyn tyyli oli selkeämmin bluespohjainen, vaikkakaan sen tarkempaa suunnitelmaa siitä ei ollut olemassa - haluttiin vain parantaa musiikillista tulosta ensimmäiseen äänitteeseen verrattuna. Uutta sävyä antoivat nyt puhallinsovitukset, jotka olivat siis Tuovinen-Keskinen -kaksikon käsialaa. Angelvuolla oli käytettävissään Ronnie Kranckin tuolloin omistama Photosonic-studio. Studioaikaa käytettiin viikon-parin verran helmi-maaliskuussa 1982, levyn pohjat valmistuivat reilussa kolmessa päivässä. Äänittäjänä toimi Angelvuo ja hän oli myös albumin tuottaja Karjalaisen ohella. Miehitys oli seuraava: J. Karjalainen (laulu, kitara ja huuliharppu), Pekka Hohtari (basso), Mikko Kivikari (kosketinsoittimet), Janne Haavisto (rummut ja congat), Jukka Tuovinen (altto-, sopraano ja baritonisaksofoni) sekä Heikki Keskinen (tenorisaksofoni). Kannen teki työn kautta tuttu kaveri Löde Lötjönen - vielä tässä vaiheessa Jukalla oli idea, jonka mukaan aina uudet henkilöt suunnittelisivat uusien albumien kannet. Sisäpussiin painettiin biisien sanat - yksin omalle puolelleen 'Ankkurinappi' - joka olikin nimikappaleen ohella albumin suuri hitti. Se irrotettiin myös automaatteihin suunnatuksi singleksi, jonka B-puolelta löytyy 'Teräsmies'. 'Ankkurinappi' oli äänityksissä hankala kappale. Ensimmäinen sovitus siitä oli rytmiltään tangomainen, eikä sitä saatu alkuunkaan toimimaan. Viikon päätteeksi, perjantai-iltana porukka pani kamat kasaan ja painui kaljalle. Seuraavana aamupäivänä, sopivan herkistyneessä mielenvireessä tultiin taas studiolle. Bändi kokeili ensitöikseen 'Ankkurinappiin' suoraa komppia ja rauhallisempaa tempoa. Angelvuo ehti nipin napin saada äänityspöydän edes jonkinlaiseen lyöntiin ja nauhan pyörimään - linja oli löytynyt. Biisi otettiin samaan tyyliin muutamia kertoja uudelleen, mutta versiot huononivat jatkuvasti. Tämä ensiversio julkaistiin ja se osuikin todella kohdalleen. 'Ankkurinapin' voitiin hyvin arvioida muodostuvan albumin suosituimmaksi kappaleeksi. Yli kymmenen vuotta myöhemmin myös toisesta LP:n kappaleesta tuli menestys. Kyseessä oli tietenkin 'Sankarit'. Se adoptoitiin (vasten alkuperäisen tekstin sanomaa) 1995 maailmanmestaruuden voittaneen Suomen jääkiekkojoukkueen voitonlauluksi. Erilaisten mullikuorojen tv-esitysten myötä kappale nousi hitiksi. Originaalibiisin kokoelmille lainaamisen lisäksi tehtiin ainakin yksi erillinen, neljä eri miksausta sisältävä CD. Siinä kappaleen esittävät Sakari Kuosmanen ja Pate Mustajärvi jääkiekkomaajoukkueen "tukemana". Kansallistuntuntoa versiot ilman muuta kohottavat, mutta muuten tulkinnat eivät kovin suuriin musiikillisiin sfääreihin yllä. 'Sankarit' biisistä on myös kokeilumielessä nauhoitettu englanninkielinen Chaker-käännös 'Heroes', jossa biisin laulaa Dallas Wayne, mutta sitä ei ole julkaistu. 'Yö kun saapuu Helsinkiin' julkaistiin ensiLP:n tapaan uudelleen Polarvoxin toimesta ja CD myöhemmin Pokon kautta. Levy alkoi saavuttaa suosiota varsinaisesti vasta onnistuneen keikkakesän jälkeen - albumia kun ei varsinaisesti mainostettu missään. Kesän tahti oli varsin rauhallinen, mutta tärkeimmillä festareilla bändi nähtiin, samoin muutamilla tavallisilla lavakeikoilla. Ohjelmisto koostui kokonaan Mustien Lasien omasta tuotannosta. Tässä vaiheessa keikkakalusto oli sangen kevyttä ja tapauskohtaisesti vuokrattua. Myös Ruotsin puolella Skeppetissä oli pari (epäonnistunutta) keikkaa. Tuolta matkalta mukaan tarttui kuitenkin uusi, Karjalaisen työskentelyä lavalla tukenut kitaristi Reijo Turkka. Turkka keikkaili tämän jälkeen Mustien Lasien mukana muutamien kuukausien ajan, mutta ei ollut levytyssessioissa. Hänen poistuttuaan kuvioista tuli yhtyeen vakiojäseneksi jo aiemmin mainittu Olli Haavisto.
	TATSUM TISAL Syksyllä 1982 alkoi kertyä uusia kappaleita, ja tavoite oli saada aikaan uusi, aiempien kanssa samaa linjaa noudattava albumi seuraavan vuoden alkupuolella. Keikkoja tehtiin jonkin verran, ja niillä testattiin uusia biisejä. Samoihin aikoihin Jukka tapasi jossakin bileissä nuoren trumpetistin, Antero Prihan. Vaikutuksen teki miehen temppu soittaa instrumenttiaan nappulat alaspäin. Tapaaminen johti siihen, että myös Priha liittyi Mustiin laseihin. Kompass-yhtiö joutui vaikeuksiin ja Karjalainen oli muutenkin tyytymätön sen tapaan hoitaa asioita. Hän ilmoitti Chrisse Schwindtille yhteistyön päättyvän, ja näin sitten tapahtuikin. Seuraavan levyn nauhat pantiin purkkiin Pokoa varten. Äänitykset tehtiin vuoden 1982 marras-joulukuussa Bel-Air -kellaristudiossa, äänittäjänä toimi Make Törrönen. Tuottajina olivat jälleen Karjalainen ja Angelvuo. Äänityssessioista ei ole kovin mukavia muistoja, vaikka levytysbudjetti olikin kasvanut aiemmasta. Soundit olivat kehnohkot, sanoitukset vähän sinnepäin ja koko homma hieman väkinäistä yrittämistä. Karjalaisen mukaan nyt puuttui se rämäkkyys, joka oli läsnä aiemmilla kerroilla. Viimeistelykin oli pientä soheltamista, sillä kaikki bändin jäsenet tuntuivat olevan mukana miksaamisessa. Kieltämättä joissakin biiseissä on käytetty ylimääräiseltä kuulostavia kaikuja ja muita efektejä. Vuoden 1983 alkupuolella tuli kuitenkin ulos aivan hyvä julkaisu, LP 'Tatsum Tisal'. Sen kansi oli kolmikon Karjalainen, Papu Haro ja Riitta Kurkela yhteistyötä. Albumin hitit olivat tällä kertaa vanhaa tuotantoa oleva 'Karilla on saksofoni' sekä Jukan mielestä yksi hänen uransa vahvoista biiseistä, 'Pelastusrengas'. Jälkimmäinen julkaistiin singlellä, jonka A-puolella oli nimikappale 'Tatsum Tisal'. 'Pelastusrenkaasta' on tehty 1990-luvun taitteessa cover-versio, Jukan omalla J-Sävel -merkillä julkaistu single. Siinä Karjalaisen eno, vanhan tanssimusiikin tulkki Kalevi Nyman tulkitsee biisin 50-luvun tangon tyyliin. Raita on kuultavissa myös Nymanin kasetilla. Lisäksi 'Pelastusrenkaasta' on tehty André Chakerin kanssa demokäännös 'Lifeline'. Albumin päättää klassikoksi muodostunut 'Tiellä taas'. Sen ensimmäinen versio syntyi keikkabusissa matkalla Helsingistä Tampereelle ja äänitettiin Walkman-nauhuriin. Sittemmin biisi otettiin myös live-esityksenä 'Mikä mahtaa olla in' -singlen B-puoleksi. 'Tatsum Tisal' -albumilla soittivat Karjalaisen (laulu, kitara ja huuliharppu) lisäksi Pekka Hohtari (basso), Mikko Kivikari (piano ja urut), Janne Haavisto (rummut), Olli Haavisto (kitara, kissalauta ja pedal-steel), Jukka Tuovinen (altto-, sopraano ja baritonisaksofoni), Heikki Keskinen (tenorisaksofoni), Antero Priha (trumpetti) sekä vierailijana Upi Sorvali (congat). Helmikuussa järjestettiin menestyksekäs kiertue, jonka lähes jokainen keikka oli loppuunmyyty. Yhtyeen kokoonpano muuttui levytyksen jälkeen, sillä saksofonisti Keskinen lähti Sleeppareitten rundille. Kesällä tuli basistiksi Hohtarin tilalle Pekka "Ajokoira" Lehti. Hohtari joutui työesteiden takia jäämään silloin tällöin keikoilta pois. Tuuraajana toimi Lehti, ja tämä kuvio johti vakiojäsenyyteen. Renne Angelvuo puolestaan keskittyi kokonaan mainonnan mailmaan ja jäi hänkin pois porukasta. Heinäkuussa 1983 julkaistiin omassa sessiossaan äänitetty single 'Riley'/'Jussi olet hyvä'. Singlen kansi on hauska pilkullisine autoineen. Se on Jukan työtoverin, Unto Jäsbergin käsialaa, ja siinä käytetty idea oli jäänyt mieleen miesten Pariisiin suuntautuneelta messumatkalta. 'Riley'-biisin erikoisuutena on suoraan Jokapojan autokirjasta lainattu sanoitus. B-puoli taas on tajunnanvirtabiisi, "nauha pyörimään" -periaatteella tekstitetty kappale. Tajunnanvirrassa ajelehtivat mm. muistot Jukan mikkeliläisistä isovanhemmista ja Jukan isän kertomasta tapauksesta, jossa isoäiti poltti uunissa reissuiltaan palaavan pelimanni-isoisän haitarin.
	TUNNUSSÄVEL Levy-yhtiön(kin) mukaan Mustat Lasit oli nimenomaan lavabändi, joten tuntui luontevalta julkaista uusi albumi keikalta nauhoitettuna. Ajatuksena oli tehdä live-LP, jossa suunnilleen kaikki kappaleet olisivat ennenkuulumattomia. Tavastialta nauhoitettiin pari keikkaa, joista parempi siirrettiin levylle. Marraskuussa 1983 julkaistiin live-lp 'Tunnussävel', joka oli taltioitu 11.8.83 Helsingin Tavastialla käyttäen MTV:n äänitysautoa sekä MTV:n musiikkistudiolla 4.10.83. Äänittäjinä toimivat Jorma Hämäläinen ja Robert De Godzinsky. Miksaukset tekivät Jorma Hämäläinen, Jussi Tegelman ja Olli Haavisto. Yhtye esiintyi nyt kokoonpanolla J. Karjalainen (laulu ja kitara), Pekka Lehti (basso), Mikko Kivikari (piano ja urut), Janne Haavisto (rummut), Olli Haavisto (kitara, kissalauta, pedal-steel ja dobro), Jukka Tuovinen (saksofoni) ja Antero Priha (trumpetti). Levyn tuottajina toimivat Olli Haavisto ja Jussi Tegelman. Kannen suunnittelu oli jälleen Kai Kujasalon, ja lähes kaikkien albumien kannet myös tästä eteenpäin ovat hänen työtään. Mukaan tuli hyvin erilaisia biisejä. Jo kertaalleen levytettyä tuotantoa olivat uusina versioina 'Riley' ja 'Jussi olet hyvä' sekä 'Karilla on saksofoni', joka nyt toimii paremmin kuin alkuperäisesityksenä. Kasettiversiolla oli kuultavissa Kompass-kauden hitit 'Ankkurinappi' ja 'Elina anna tukkasi kasvaa', jotka eivät vinyylille mahtuneet. Myöhemmin julkaistulta CD-versiolta ne löytyvät, vaikka CD:n kotelo toista väittääkin. Nimikappale kuullaan kahteen otteeseen. Se on Jukan äänilevyltä löytämä Bluesbrothers-henkinen biisi, alkujaan Bee Houstonin 'Freddy´s Bag'. 'En jaksa enää isä' oli aiempaa, levyttämättä jäänyttä tuotantoa ja 'Rytmikone' puolestaan edusti uusia biisejä. 'Neiti Huhtikuu' on musiikkia Anssi Mänttärin elokuvaan "Huhtikuu on kuukausista julmin". Sitä varten kappale nauhoitettiin jo kertaalleen, mutta 'Tunnussävelelle' tehtiin uusi versio. Biisi ei siis ole live-taltiointi. Se äänitettiin MTV:n musiikkistudiolla 4.10.83 samoin kuin raita 'Kaunis kesäyö'. Samassa sessiossa tehtiin vielä biisistä 'Riley' ska-versio, jota ei koskaan julkaistu. 'Tunnussävel' jäi hyvään sisältöönsä nähden Karjalaisen aliarvostetuimmaksi levyksi ja myynnin kannalta se oli floppi. Albumi on musiikillisesti hyvä ja suhteellisen ehyt kokonaisuus. Ostavan yleisön joukossa liveidea ei tullut kuitenkaan hyväksytyksi. Myyntiä söi myös samoihin aikoihin kauppoihin ilmestynyt, Polarvoxin julkaisema J. Karjalaisen & Mustien Lasien 'Kokoelma'. Se oli yhdistelmä kahden ensimmäisen levyn biiseistä Kompass-yhtiön myymiltä masternauhoilta. Vaikka Jukka ei kovin ilahtunut 'Kokoelman' julkaisusta ollutkaan, hän oli kuitenkin mukana sen kannen suunnittelussa. Kova julkaisutahti ja homman väkinäisyys sai Karjalaisen haluamaan levytyksiin entistä pidempää taukoa. Hänen näkemyksensä oli, että seuraavasta levystä oli tultava tosi hyvä, taikka muussa tapauksessa homma lopahtaisi käsiin. 'Tunnussävel' päättääkin Karjalaisen ensimmäisen musiikillisen kehityskaaren, muotoaan hakevan uran alkuvaiheen. Mustien Lasien keikkojen ohella Jukka teki 1983 - 85 yksittäisiä soolo- ja useampia duokeikkoja. Parina oli nuori basistilupaus Mitja Tuurala, johon Karjalainen oli tutustunut Lepakon keikalla vuodenvaihteen 1981-82 tietämissä. Syyskuussa 1983 Jukka bongasi miehen mukaan keikalleen Lahteen ja duo Jinx oli syntynyt. Mitja oli Karjalaselle nuoresta iästään huolimatta varsinainen tutkapari, jonka kanssa jammailu sujui hienosti. Ohjelmistoon kuului pelkästään 1920-40 lukujen bluesia. Joillakin keikoilla oli mukana Janne Haavisto. Jinxiä on kuultavissa myös levyllä, sillä jostain pikkujoulusta taltitoitiin kasettimankalla Muddy Watersin biisi 'I Can't Be Satisfied'. Nauhoitus päätyi Järvenpään Blues-Jazz diggareitten 1983 kustantaman singlen A-puolelle, jossa kaksikko esiintyy salanimillä Joker Jay (=Jukka) ja Polar Slim (=Mitja). Levyn painosmäärä oli suhteellisen pieni, muistikuvien mukaan n. 300 kpl. Toinen näiden aikojen sivuprojekti oli Papu ja Pojat; yhtye jossa soittivat samoissa koulu- ym. ympyröissä pyörineet Pekka Lehti (basso), Mitja Tuurala (urut), Mikko Lankinen (kitara), Janne Haavisto (rummut) ja Helena "Papu" Haro (laulu). Yhtyeen sävellykset ja sanoitukset olivat pääosin Jukan käsialaa, häneltä käyttämättä jääneitä biisejä. Parilla Jukan mainoksella hoidettiin porukalle 1983 Kuopioon viikonlopuksi studio. Mainosbiisit olivat 'Voilaulu' sekä Suomen kuntourheiluliitolle tehty 'Viisas liikunta - vireä sydän'. Kummallakin laulaa Sakari Kuosmanen ja viimeksimainitusta on tehty 7" vinyylisingle, esittäjänä Saku ja lapset. Kuopiossa Papu ja Pojat nauhoitti kymmenkunta biisiä Karjalaisen toimiessa tuottajana. Koska Poko ei halunnut kustantaa materiaalia se meni Polarvoxille. Kävi kuitenkin niin, että vain kolme kappaleista pääsi levylle heti nauhoituksen jälkeen ja vasta 1990 julkaistiin yhtyeen LP/CD. Papu ja Pojat -levyjen joukossa on yksi merkittävä harvinaisuus. LP:n julkaisuun liittyen haluttiin lisää materiaalia. Ranskankielisistä biiseistä 'Sibelle' ja 'Sauvage' tehtiinkin Polarvoxille 12" koelevy, ja myös jonkin verran kansia painettiin. Varsinainen levy ja biisit jäivät kuitenkin julkaisematta. Kappaleet ovat Jukan säveltämiä ja Papu Haron sanoituksia.
	DORIS Jos 'Tunnussävel' -albumiin päättyi ensimmäinen kehitysvaihe, aloitti tuleva albumi 'Doris' selkeästi toisen kauden. Nyt onnistui Karjalaisen mukaan soiton lisäksi ensimmäisen kerran myös soundipuoli. Tästä ansio lankeaa paitsi kehittyneelle osaamiselle myös kunnollisille olosuhteille. Siirryttiin käyttämään korkeatasoista Finnvox-studiota ja äänitysnappuloihin tuli alan konkari Risto Hemmi. Ensi tuntuma tähän ympäristöön saatiin jo toukokuussa 1984, kun kesäkiertuetta silmällä pitäen äänitettiin single 'Oi mikä ihana ilta' / 'Blues on mun kaveri'. A-puolesta tuli yksi vuoden soitetuimpia kappaleita. Biisit tehtiin (lähes) 100%-studiolivenä, levyn kansi on Papu Haron käsialaa. Samassa kuussa J. Karjalainen & Mustat Lasit edusti Suomea "Eurorock '84" -tapahtumassa Nürnbergissa. Uutta albumia valmisteltiin huolella. Keikoilla soitettiin treenausmielessä sen kappaleita ja muutenkin hommaan paneuduttiin tosissaan. Paineita oli 'Tunnussävelen' huonon menestyksen takia. Tammikuussa 1985 saatiin kuultavaksi albumia enteilevä pikkukiekko 'Doris'/'Lallin kumautus'. Nimikappale kuului sarjaan "etukäteen hiteiksi luokiteltavat biisit" ja single nousikin listojen kärkeen heti ilmestyttyään. Kappaleesta tehtiin Jukan itsensä ideoima video, joka esitettiin kevään aikana muutaman kerran televisiossa. Suosion nousu tuli tarpeelliseen aikaan. Keikoilla väki oli jo alkanut harventua, vaikka bändi sinänsä oli soittotaidoiltaan kehittynyt todella kovan luokan tekijäksi. 'Doris' -biisin syntyhistoria on monivaiheinen. Kokonaisuutta inspiroi Pedro's Heavy Gentlemenin 'Matushka'. Ensin oli olemassa vain "slaavilainen" melodia-aihio. Sanoitukselliset ideat olivat synteesi Jukan työkaverin Aake Kallialan tavasta kutsua naisia "doriksiksi" sekä Floridassa automatkalla kuullun kantrikappaleen sanoituksesta ("you took my heart but I need it back"). Doris assosioi nimeen Boris ja se puolestaan keskeneräiseen slaavilaiseen melodiaan ja kaikki tämä yhdessä tuotti uuden hitin. Keikalla 'Doris' esitettiin ensimmäisen kerran vuorokauden sisällä syntymisestään. Kultalevyksi myynyt LP tehtiin Finnvox-studiossa vuodenvaihteessa 1984-85 ja se julkaistiin helmikuussa. Äänittäjänä ja miksaajana toimi Risto Hemmi. Toisena miksaajana ja tuottajana oli Olli Haavisto. Instrumentit 'Doriksella' jakautuivat seuraavasti: J. Karjalainen (laulu, kitara ja huuliharppu), Pekka Lehti (basso), Mikko Kivikari (piano ja urut), Janne Haavisto (rummut), Olli Haavisto (kitara, lap steel, pedal-steel ja dobro), Jukka Tuovinen (saksofoni) ja Antero Priha (trumpetti). Musiikillisesti albumi oli linjan mukaisesti sekoitus eri blues-pohjaisia tyylejä, voidaanpa paria biisiä pitää vaikkapa sujuvana "yökerhosoulina". 'Lallin kumautus' oli 'Ritari jätkä' -nimisen biisin ohella kasettiversion bonus. Näitä kappaleita ei ole otettu CD:llekään mukaan. 'Lallin kumautus', "ZZ Top -tyyppinen" raita oli alkujaan nimeltään 'Herra blues'. Biisin nimen takana on drinkkiohje, joka kerrottakoon myös tässä: 1 osa lakkalikööriä, 1 osa yhden tähden jaloviinaa ja 1 pieni jää. Itse musiikki on syntynyt keikkabussin rallatteluista. Keikkoja 'Doriksen' aikoihin tehtiin suhteellisen paljon ja niitä on luonnehdittu niin, ettei bändillä ollut koskaan mitään valmista biisilistaa. Kappaleet valittiin kulloisenkin tunnelman mukaan. Lisäksi joukossa oli pelkästään akustisesti toteutettavia kappaleita ja toteutuksessa instrumentteja vaihdeltiin. Albumilta lohkaistiin vielä yksi single lokakuussa 1985, 'Mikä mahtaa olla in'. Sen teksti on kaikessa naiviudessaan otettu suoraan Anna-lehden tuolloiselta "In & Out" -palstalta. B-puolella on Mikkelissä Stopparin keikalta äänitetty nopea live-versio biisistä 'Tiellä taas'. Tällä biisillä tuuraa Kantonen koskettimissa Kivikaria. Mustia Laseja oli moitittu siitä, että kappaleiden lavaversiot olivat hyvin samanlaisia kuin levytetyt - asia, jota bändi ei välttämättä olisi allekirjoittanut. Joka tapauksessa singlelle haluttiin tästä syystä erilainen versio jostain sopivasta biisistä. Mikkelissä äänitettiin keikka kasiraitamankalla, ja materiaalista valittiin paras otos.
	SEK:N LIPPUTANKO Vuonna 1985 J. Karjalainen & Mustat Lasit teki noin sata keikkaa ja tuon vuoden aikana kypsyi Jukan päätös jättää päivätyönsä mainostoimistossa. Tämä päätös meni toteen kevättalvella 1986. Armeijan jälkeen Karjalainen oli päässyt 1977 harjoittelijaksi mainostoimisto SEK:n. Se haki palvelukseensa uusia kykyjä, Jukan äiti huomasi ilmoituksen, suositteli pojalleen harjoittelijaksi hakeutumista ja työ mainonnan parissa sai alkunsa. Toimistossa Karjalainen ystävystyi bluesia diggaavan kollegan Harry Finèrin kanssa, joka Jukan vierailuilla sai kuullakseen demoäänityksiä tämän biiseistä. Näiltä ajoilta ovat peräisin esimerkiksi Hohtarin kanssa tehdyt hitit 'Ankkurinappi' ja 'Kolme cowboyta'. Omalta osaltaan Finer myös luotsasi Jukkaa bluesin maailmaan. Karjalainen sävelsi monta mainosmusiikkia toimistoon ostamallaan "satasen Landolalla", jonka kaulaan syntyi aina lovi, kun uusi homma oli hanskassa. Teoston listoilla Karjalaisen nimiin on joko sanoituksen ja/tai sävellyksen tekijänä merkitty useampi kymmenen eri aikojen mainossävelmää. Paria poikkeusta lukuunottamatta Jukka ei ole halunnut tähän tarkoitukseen koskaan uhrata omaa ääntään. Levyille niitä ei ole myöskään päätynyt, lukuunottamatta 2000-luvun alkuvuosien tarttuvaa Olvin kaljamainosta "Älä ota sitä vakavasti". Siitä on toteutettu CD, jossa on ko. mainosbiisi kolmena eri versiona. Osa näistä tuotoksista on siis SEK:n ajoilta, mutta on myöhempiäkin free-lance -pohjalta tehtynä. Musiikkia ja sanoituksia on syntynyt myös erilaiseen valistukseen ja näitä on levytetty useampiakin. Mainostoimiston palveluksessa oleva rock´n´ roll -mies oli monille toimittajille kummajainen, ja aiheeseen liittyvät kyselyt haastatteluissa Jukka koki kohtuullisen suureksi lisärasitteeksi. Alkuaikoina keikkailun ja musiikin tekemisen pystyi suhteellisen hyvin lomittamaan toisiinsa, mutta ajan mittaan keikkojen lisääntyessä kaksi päällekkäistä hommaa alkoi käydä rasittavaksi. 'Doriksen' menestyksen ja runsaan keikkailun kypsyttämänä syntyi lopulta päätös SEK:n jättämisestä. SEK:n liittyy yksi harvinainen vinyylijulkaisu. Photosonic-studiolla tehtiin 1982 SEK:n tuolloiselle hallituksen puheenjohtajalle, Eero Kinnuselle 50-vuotis syntymäpäivälahjaksi vanhaa savikiekkoa jäljittelevä 12" maksisingle 'SEK:n lipputanko'/'SEK:n lippulaulu'. A-puolen biisi on Jukan säveltämä ja yhdessä Kari Mannerlan kanssa sanoittama. Sanoitusta inspiroi pitkä päivänsankari. B-puolella on Jukka Tuovisen instrumentaali fanfaari. Levyllä esiintyy Jukan kanssa Mustat Lasit. Ruskeaan, lipuin koristeltuun pussiin pakattua maksisingleä painettiin vain muutamia kappaleita.
	VARAANI Helmikuussa 1986 julkaistiin Karjalaisen seitsemäs LP 'Varaani' , jota edelsi singlehitti 'Sekaisin', B-puolellaan biisi 'Skippadi, skappadi'. Singlen kansi oli Jinx-duon kuvaussessioista marraskuulta 1985. Uusi albumi muodostaa yhdessä 'Doriksen' kanssa tavallaan kokonaisuuden. Soundit, biisien tyyli ja kansitaide ovat hyvin yhtenevät. Bändin linja oli löytynyt, ja tästä eteenpäin se jatkoi tasaisen laadukasta tahtia aina hajoamiseensa saakka. Tuotantoryhmä oli sekin suunnilleen sama kuin edellisellä levyllä. Studio oli Finnvox, äänittäjä ja miksaaja Risto Hemmi, toinen miksaaja ja tuottaja Olli Haavisto. Ajankohta äänityksille oli vuodenvaihde 1985-86. Musiikista miehet vastasivat seuraavasti: J. Karjalainen (laulu, mandoliini, kitara ja huuliharppu), Pekka Lehti (basso), Mikko Kivikari (piano, urut ja haitari), Janne Haavisto(rummut), Olli Haavisto (kitara, pedal-steel ja dobro), Jukka Tuovinen (saksofoni ja piano), Antero Priha (trumpetti) sekä vierailijana neljällä kappaleella Seppo Kantonen (piano). 'Varaani' on siis samankaltainen kuin edeltäjänsä, joskin sitä eheämpi. Varsinaista kokonaisuutta biisit eivät nytkään muodosta. Tavoitteena oli saada mukaan jonkin verran enemmän akustisia instrumentteja. Bändin jäsenten musiikkimaku toi mukaan meksikolaisvaikutteet, joissa nämä soittimet pääsivätkin oikeuksiinsa. Jukalle tuotti lähinnä päänvaivaa kappaleiden sijoittelu albumille. Juttu ratkesi, kun levypuoliskoista (selkä- ja mahapuolesta) tehtiin erimittaiset ja tyylillisesti hieman erilaiset. A-puolen biisit ovat kevyempiä B-sivun ollessa vakavahenkisempi tai herkempi. Etukäteen ei nyt ollut niin varmaa ehdokasta albumin "ykkösbiisiksi" kuin aiemmilla kerroilla. Epe Helenius nosti materiaalista singleksi jo mainitun kappaleen 'Sekaisin', josta tulikin sitten menestys. Nimikappale on tex-mex -henkinen tarina. Lievä henkinen takaisku koettiin, kun kävi ilmi, ettei Meksikossa ole varaaneja kuten Jukka laulua tehdessään oli olettanut. Yksi albumin huippukohtia on eittämättä päätösbiisi 'Mä meen'. Se kertoo Karjalaisen tavasta tehdä lauluja, "laskea kanootti vesille ja katsoa mitä tapahtuu", ja se on hänelle itselleen yksi uransa vahvoista, "vääjäämättömistä" lauluista. Levynteon jälkeen kitaristi Olli Haavisto vaihtui Mikko Lankiseen. Haavisto oli jo jonkin aikaa tehnyt lähtöä yhtyeestä, ja päätöksen lopulta kypsyessä tehtiin vielä tämä yhteinen levy. Babblers, Papu&Pojat ja Soul -bändeistä tutulle Lankiselle soitettiin pari kertaa ja hänet saatiin houkuteltua rock-tähteyden tielle. Lankinen poikkesi soittotyyliltään paljon Haavistosta, sillä hänen juurensa ovat lähempänä Suomi-beatia ja Albert Järvis-venyttelyä kuin countrymeininkiä. Keväällä alkoi bändin tiivis keikkailu, joka jatkui syksyyn asti. Raha-automaatteja varten otettiin elokuussa singlelle biisit 'Irmeli'/'Mä meen'. 'Varaani'-LP rikkoi sekä kulta- että timanttilevyrajan vuonna 1986. Pitkälti Mustien Lasien miehistöstä koostettiin kesällä 1986 Cosmic Zagar and His Famous Soulmen Featuring the Mulats on Horns with Zagarettes and Friends. Kyseessä oli bändi, joka syntyi keikattomana aikana tarpeesta soittaa soulia. Ideamiehinä olivat Janne Haavisto ja Sakari Kuosmanen. Bändi teki muutamia kymmeniä keikkoja. Vaihtuvissa kokoonpanoissa oli mukana viljalti soittajia. Ainakin kosminen Sakari Kuosmanen, Mustien Lasien Haavistot, Keskinen, Priha, Tuovinen, Kivikari, Kantonen ja Lankinen plus muuta porukkaa kuten Pasi ja Tomi Ervi, Markku Veijonsuo, Junior Simola sekä Kaija "Koo" Kokkola. Samaa perinnettä jatkettiin sittemmin Valgård-klubilla, jossa keväällä 1987 Mustien Lasien porukka soitteli soulia yhdessä Billy Carsonin kanssa.
	KOOKOSPÄHKINÄKITARA Seuraavalla albumillaan bändi halusi näyttää pystyvänsä vielä enempään kuin mitä edellisellä, jo kovan tason 'Varaanilla' oli esittänyt. Levyä oli helppo lähteä tekemään, koska edellinen suuri kaupallinen menestys vapautti bändin näistä paineista. Uusia kappaleita alkoi syntyä jo 1986 kevään ja kesän aikana, ja lokakuussa niiden muoto oli valmis. Tammikuussa Mustat Lasit lähti tiiviille kiertueelle eri puolille Suomea. Kalenterissa oli lähes 30 keikkaa, joilla levylle tarkoitettuja biisejä hiottiin. Joulun alla pidettiin lisäksi poikkeuksellinen parin viikon harjoittelujakso. Tammikuun lopussa mentiin studioon, jossa työskenneltiin kuukauden päivät. Kahdeksas LP, kultalevyksi myynyt 'Kookospähkinäkitara' julkaistiin sitten huhtikuun alussa 1987. Albumia edelsi maaliskuun alussa listojen kärkeen nousut single 'Runo'/'Hölösuu'. 'Runo' oli taas niitä kappaleita, joiden bändi jo etukäteen arveli menestyvän - kuten sitten kävikin. Se oli vuosien varrella kypsynyt ja rakentunut kokonaisuus, jossa runo onkin ihminen, ei kirja taikka vastaava luomus. Ensimmäinen sointukulku on syntynyt jo Jukan ylioppilaskirjoitusten aikaan hänen lähtiessään englannin kokeeseen. 'Kookospähkinäkitara' äänitettiin Finnvoxissa, tammi-helmikuun 1987 aikana. Äänittäjänä ja miksaajana oli Risto Hemmi, tuotanto oli melko kollektiivista, eikä erityistä tuottajaa myöskään kotelon tiedoissa mainita. Yhtye esiintyi nyt seuraavassa koostumuksessa: J. Karjalainen (laulu, kitara ja huuliharppu), Pekka Lehti (basso), Mikko Kivikari (sähköpiano, urut ja moog), Janne Haavisto (rummut), Mikko Lankinen (kitara), Jukka Tuovinen (saksofoni), Antero Priha (trumpetti) sekä vierailijoina Mongo Aaltonen (percussion), Markku Veijonsuo (pasuuna) ja Olli Haavisto (pedal-steel). Tyylillisesti huomattavin muutos oli kokonaisuuden selkeä funk-painotus. Bändin osaaminen oli kehittynyt niin, että se pystyi ottamaan tämän haasteen hyvin vastaan. Sanoitusten osalta alkoivat kehittyä biisikohtaiset, selkeämmin rakennetut kokonaisuudet - esimerkkinä sadunomainen 'Tulppaani ja sadepisara'. Sanat biiseissä kulkivat nyt myös enemmän omia teitään, vaikka kappaleet kokonaisuutena pysyvätkin hyvin koossa. Nimikappaleessa palataan lapsuusmuistoihin. 'Kookospähkinäkitara' on samalla kolmas osa "nuoruustrilogiaa", jonka aikaisemmat osat olivat 'Rock'n'roll -mies' ja 'Iltapäivän ratoksi'. Viimeksimainittu kertoo Jukan läpimurtokeikasta Kaivopuistossa 1981, 'Rock'n'roll -mies' puolestaan koulun bändiin pyrkimisestä. 'Vanha virsi' oli virsikirjauudistusta arvosteleva, ensimmäinen varsinaisesti kantaaottava karjalaisbiisi. Samalla se oli ainut accapella-tyyppinen kappale, jota Mustat Lasit esitti. Stemmasovitukset tätä varten teki Kati Bergman. Levyn A-puolen (jota sitäkään enää ole ei...) päätti J.J. Cale -vaikutteinen 'Yön otukset'. Sen tilalle oli tarkoitus alunperin tulla katusoittajasta kertovan 'Vanha Elvis' -nimisen kappaleen. 'Vanha Elvis' tuntui kuitenkin liian pitkältä ja paatokselliselta. Tilalle syntyi poikkeuksellisen nopeasti korvaava biisi - sävellys illalla studion jälkeen, viimeistely aamuyön tunteina ja levytys seuraavana aamuna. Päätösraitana on yksi ehkä Karjalaisen parhaimmista teksteistä, 'Eläimistä eräälle'. Sen idea on kuvata rakkautta rakkauden itsensä kertomana. Esikuvana oli James Brownin biisi 'King Heroine', jossa kertojana on vähemmän romanttinen aine, heroiini. Marraskuussa Poko julkaisi Klassikot -sarjaan kuuluvan mini-LP:n, jonka erikoisuutena on 'Sekaisin' -biisin remixattu versio. Suunnitelmissa oli myös Werner-Söderströmin kanssa valokuva-tekstikirja, johon olisi tullut mukaan biisien soinnut. Sitä valmisteltiin melko pitkälle, mutta lopulta kokonaisbudjetti osoittautui liian suureksi. Tämän teoksen sijaan syntyi sittemmin, 1992 korkeatasoinen nuottijulkaisu "J. Karjalainen ja Mustat Lasit - laulukirja" Love-kustannuksen julkaisemana. Mustien Lasien miehistöstä Haavisto ja Lankinen olivat mukana myös Pluto and the Astronauts -nimisessä kokoonpanossa. Siitä muotoutui 1987 parin miehen vaihdoksen kautta maineikkaaksi nouseva surf-bändi Laika & the Cosmonauts.
	LUMIPALLO Maaliskuussa, 13.3.-29.3.1988 J. Karjalainen ja Mustat Lasit teki 17 konserttia käsittäneen "Ympäri maan" -kiertueen yhdessä Topi Sorsakosken & Agentsien kanssa. Jälkimmäistä voitaneen pitää Suomen kovimpana tuolloisena live-aktina. Bändien jäsenet olivat tuttuja keskenään ja kiertuetta oli mietitty jo parisen vuotta aiemminkin. Idean toteutuminen voidaan pitkälti panna Janne Haaviston piikkiin. Hän soitti Agents-kitaristi Esa Pulliaiselle ja teki ratkaisevan ehdotuksen. Lopullisesti päätös syntyi 1987 kesällä. Keikat pidettiin pääsääntöisesti suurissa konserttisaleissa ja klubeissa, mutta muutama tanssilavakin oli ohjelmassa. Kiertueen kunniaksi EMI julkaisi 1988 kaksi A-puolta sisältävän yhteissinglen jolta löytyvät Jukan 'Viimeinen laulu' ja Topin 'On kesäyö'. 'Viimeinen laulu' on Karjalaisen mukaan perinteinen Jimmy Martinin bluegrass-juttu, jota on hiukan tiivistetty, muokkailtu ja käännetty suomeksi. Kiertueen nimesi keikkajulisteen tehnyt taiteilija Unto Paltemaa juuri tästä kappaleesta löytyvän sanaparin mukaan. Kesäkuussa listoille nousi single 'Merenneitoni ja minä'/'Kuljen ympyrää'. Seuraa sille teki elokuinen 'Hän'/'Sudenkorento'. Kaikki neljä biisiä löytyvät syyskuussa julkaistulta, parissa viikossa kultalevyksi myyneeltä 'Lumipallo'-LP:ltä. Pieni Jukkaa ärsyttävä kuriositeetti on, että ensimmäisen singlen B-posken biisi nimettiin etikettiin väärin, muotoon 'Kierrän ympyrää'. Tuon singlen tyylikäs kotelo on Jukka Murtosaaren käsialaa. Ote levynjulkistustilaisuuden korvanneesta J. Karjalaisen kirjeestä kertokoon välillä hänen tavastaan tehdä kappaleita sekä erityisesti tämän albumin vaiheista (suora lainaus kursiivilla): "Aiheiden keksiminen on kaikkein vaikeinta. Niin tälläkin kertaa. Pitkät illat istuin yksin huoneessani ja odotin kärsimättömänä. En pystynyt katselemaan TV:tä, lukemaan tai puhumattakaan siitä, että olisin iloinnut ystävieni kanssa ravintolassa. En tahtonut hukata aikaa. Oli oltava valmiina. Kuin puuseppä autiolla saarella, joka odottaa sattumalta rantaan ajelehtivaa puupalikkaa. Poltin piippua tuskissani, join viiniä. Eivätkä ideat useinkaan näin tulleet. Kun ne tulivat, ne tulivat joskus yöllä samaan aikaan kuin Hesari. Parin kuukauden kuluttua minulla kuitenkin oli parikymmentä biisiä valmiina ja aloimme harjoitella niitä bändin kanssa. Kuukauden päästä ne olivat esityskunnossa. Ensimmäinen uusista biiseistä sai ensiesityksensä itsenäisyyspäivänjuhlassa Jäähallissa. Sitä seuranneella lyhyellä kiertueella soittelimme harjoitusmielessä myös muita uusia kappaleita. Ensimmäisen kerran menimme studioon joulun alla. Masternauha oli valmis juhannuksena. Tuona puolen vuoden aikana vietimme studiossa lukemattomia tunteja. Biisi, mikä on helppo soittaa leirinuotiolla, onkin yllättävän vaikea toteuttaa studiossa ison bändin kanssa. Äänitimme kappaleista useita versioita. Otto, mikä joulukuussa tuntui hyvältä, olikin huhtikuussa liian nopea ja väärässä sävellajissa. Kun alkuinnostus oli laimennut ja kappaleisiin sai etäisyyttä, virheet huomasi helposti. Oli jälleen kerran hienoa tehdä työtä sellaisten loistavien soittajien kanssa kuin Mongo Aaltonen, Seppo Kantonen ja vanha tuttu Olli Haavisto, jonka kanssa kahden soittamani ´Adios, amigos´ on yksi levyn omista suosikkiraidoistani. Elämys oli myös käyttää ensimmäistä kertaa jousia levyllä. Niitä soittivat Erkki Palola, Ilmo Saaristo, Karri Koivukoski ja Jouni Heinonen Radion sinfoniaorkesterista. Myös enkelikuoro esiintyy levyllä ensi kertaa. Kaunisääninen enkelini on Kati Bergman. Lämpimät kiitokset ansaitsee myös Risto Hemmi, hoviäänittäjämme Finnvoxilla." Äänitykset tehtiin siis tuttuun tapaan Finnvoxissa tuona puolen vuoden ajanjaksona, äänittäjäjänä ja miksaajana Hemmi, tuottajana toimi Karjalainen. Kansi oli sekin taas Kai Kujasalon. Krediteistä ovat jääneet erehdyksessä jousisoittajien nimet pois, jousia kuullaan biiseillä 'Hän', 'Melankolia' sekä 'Merenneitoni ja minä'. Lumipallolla olivat jousimiesten lisäksi mukana seuraavat henkilöt: J. Karjalainen (laulu, kitara, moog, 2-rivinen haitari ja 5-kielinen kannel), Pekka Lehti (basso ja laulu), Mikko Kivikari (piano, urut ja laulu), Janne Haavisto (rummut), Mikko Lankinen (kitara), Jukka Tuovinen (saksofoni), Antero Priha (trumpetti) sekä vierailijoina Mongo Aaltonen (lyömäsoittimet), Seppo Kantonen (piano ja sähköpiano/'Sudenkorento'), Olli Haavisto (dobro /'Adiós, amigos') ja Kati Bergman (laulu/'Merenneitoni ja minä' ja 'Kuljen ympyrää'). Jos 'Kookospähkinäkitara' oli tyyliltään funkahtava, voidaan 'Lumipallon' suunnan todeta olevan siitä kohti rock´n rollia - useat biisit kulkevat reippaasti ja kitarat pääsevät hyvin esille. Sanoituksissa on uudenlaista huumoria ja pieniä koukkuja, joihin on helppo tarttua. "Ympäri maan" -kiertueen jäämistöön kuuluva 'Viimeinen laulu' on levyllä mukana. Hittibiisi oli tällä kertaa kaunis 'Hän'. Siitä on sittemmin tehty paitsi huoltoasemaversioita, myös pari käännöstä. Dallas Wayne taltioi Harry Bentin kääntämän englanninkielisen version 'She', josta tuli kohtuullinen radiohitti. Ranskaksi kappaleen on 1996 tehnyt nimelle 'Elle' Andre Chaker ja bändinsä Les Frogs. 'Lumipalloon' liittyvä kuukauden kiertue starttasi lokakuun puolivälissä, kuukausi julkaisun jälkeen. Marraskuussa albumilta tuli vielä yksi singlelohkaisu, RAY:lle tehty 'Keinu kanssani'/'Lumipallo'.
	LIVE Kesän 1988 aikana bändi teki paljon keikkoja ja alkoi väkisinkin rutinoitua tiettyyn kaavaan - samoja biisilistoja käytettiin keikasta toiseen. Vaikka haastatteluissa kerrottiin, että bändi voisi jatkaa ties kuinka pitkään, olivat tien pään merkit jo tuolloin ilmassa. Tulevaisuutta pohdittiin vakavasti ja puhuttiin vuoden keikkatauosta. Loppukesällä 1989 syntyi päätös lopettaa ja niin Mustat Lasit hajosi syyskuussa 1989. Karjalaisen mielestä bändi oli menossa väärään suuntaan. Hän itse ei tuntenut oloaan kotoisaksi massiivisten keikkakamojen ja -rekvisiitan keskellä. Tuoreus kaiken ammattimaisuuden keskellä tuntui olevan tiessään. Hajoamispäätös, kun se saatiin lausuttua julki, oli lopultakin Jukalle helpottava ja vapauttava. Marraskuussa 1989 julkaistiin Tavastialla ensimmäinen syyskuuta äänitetty 'J. Karjalainen ja Mustat Lasit Live', joka oli dokumentti yhtyeen viimeisistä keikoista. Bändi viipyi Tavastialla kolme päivää, ja keikat äänitettiin. Raakakasettikopioilta valikoitiin levylle päässeet, parhailta tuntuneet biisit - ne ovat pääosin, jolleivat kaikkikin levykotelossa ilmoitetulta päivämäärältä. J.Karjalainen ja Mustat Lasit esiintyi viimeisen kerran kokoonpanossa: J. Karjalainen (laulu ja kitara), Pekka Lehti (basso), Seppo Kantonen (koskettimet), Janne Haavisto (rummut), Mikko Lankinen (kitara), Jukka Tuovinen (saksofoni) ja Antero Priha (trumpetti). Kosketinsoittimissa Seppo Kantonen korvasi Mikko Kivikarin. Kivikari oli alkanut opiskella USA:ssa lentäjän ammattia. Kantonen nähtiin usein hänen tilallaan ja jäi lopulta bändiin viimeiseen keikkaan asti. 'Live'-levystä ei tehty joidenkin odottamaa "best of" -kokoelmaa, sillä monet hiteistä ovat studiossa onnistuneet niin hyvin, ettei niihin livenä saatu mitään uutta. Äänitykset teki Jorma Hämäläinen MTV:n äänitysautolla, ja miksaukset hoisi Finnvoxissa Risto Hemmi. Tuotantotrio oli J:t Karjalainen, Haavisto ja Tuovinen. Biisivalikoima jakautuu melko tasaisesti eri levyiltä tehtyihin poimintoihin. Erikoisin valinta on 'Mä lähden pois', joka oli Papu ja Pojat -yhtyeelle tehty biisi - näitä "vieraita" kappaleita ei ohjelmistossa kovinkaan paljon ollut. Päätöksenä on luonnollisesti ja nimensä mukaisesti 'Mä meen'. Poko olisi halunnut nyt ensimmäisen kerran julkaista albumin vain CD-formaatissa. Bändi puhui kuitenkin levy-yhtiön ympäri, ja myös vinyyliversio tehtiin. Samanaikaisesti julkaistiin levyltä lohkottu single 'Tähdenlento' / 'Oot niin hyvä mulle'. Mustat Lasit lakkasi olemasta, vaikkakaan se ei merkinnyt muusikoiden yhteistyön päättymistä. Poko ei ottanut hajoamista kovin kevyesti, sillä se tiedotti ensin bändin lomailevan, sitten olevan kasassa ja seuraavaksi pitkittävän keikkataukoaan. Mustat Lasit oli kuitenkin Tavastian keikkansa jälkeen historiaa, mikä virallisesti saatettiin julki 19.9.89 päivätyllä tiedotteella.
	KELTAISESSA TALOSSA Huhtikuussa 1990 oli Jukan itselleen tärkeäksi luonnehtiman soololevyn 'Keltaisessa talossa' julkaisun vuoro. Se oli tavallaan omien rajojen kokeilua. Koko projekti oli pitkä prosessi, kestoltaan kaksi vuotta. Sooloproduktio antoi mahdollisuuden hioa kappaleiden yksityiskohtia ja kokeilla monenlaisia ratkaisuja. Karjalaisen perusidea levyä tehdessä oli saada aikaan normaalia parempitasoisia demoja - soveltaa sitä tapaa työskennellä joka hänellä oli bändinkin kanssa ollut, nyt vain sen mukanaan tuomista rasitteista ja kompromisseista vapaana. LP:n musiikki oli valmiina, kun Mustat Lasit vielä teki keikkoja - bändin hajoaminen antoi aikaa viimeistellä levyä. Hieman ristiriitaisenkin vastaanoton saaneen "erilaisen" Karjalais-lp:n singleinä julkaistut biisit 'Pompi, Zombi !' ja 'Aurinko, lemmi häntä puolestani' saivat yleisön suosion, mutta albumina 'Keltaisessa talossa' ei heti saavuttanut aivan yhtä suuria myyntilukuja kuin edeltäjänsä. Kultalevyyn myynti ylsi 1996. Levyltä julkaistiin useampiakin singlejä. Levyautomaatteja varten tehtiin 'Aurinko, lemmi häntä puolestani'/'Pompi Zombi !' ja muuhun levitykseen 'Pompi, Zombi !'/'Pariisi, Motala ja Hilversum' sekä 'Aurinko, lemmi häntä puolesta-ni'/'Tohveli-kulkuri'. Erilliselle promoCD:lle, jossa on yksinkertainen tekstikansi, otettiin vielä biisit 'Aurinko, lemmi häntä puolestani', 'Hän tekee kiusaa', 'Pompi, Zombi !' ja 'Tohvelikulkuri'. Nimensä albumi sai Karjalaisen talosta, jonka hän oli edellisenä keväänä hankkinut. Kyse on todella soololevystä, sillä noin puolet musiikin taustoista on Karjalaisen itse Fostexin kasiraitanauhurilla kotonaan Töölössä työstämää. Poikkeuksellista on se, että kaikki musiikkiosuudet oli tehty valmiiksi ennen kuin sanoituksia edes alettiin miettiä. Jukan oma soitinvalikoima näyttää levyllä seuraavalta: kitarat, DX-7, kihveli, laulu, piano, moog, huuliharppu, basso, mandoliini, kalimba ja haitari. Avustajakaartiakin kertyi melkoisesti, sillä mukana vierailivat Mongo Aaltonen (congat, Curix-purkki, helistimet, surdo, Smirnoff-pullo, tamburiini, hiekkaputki, quijada ja bongot), Kati Bergman (laulu), Janne Haavisto (bassari, rummut ja hi-hat), Olli Haavisto (dobro), Seppo Kantonen (haitari ja pianot), Pekka Lehti (basso), Ufo Mustonen (viulu), Miikka Paatelainen (taikakeppi ja sähkökitara), Arto Tamminen (soolokitara) ja Jukka Tuovinen (saksofonit). Rytmityksistä huolehtivat pitkälle koneet, joskin muutamat rumpuosuudet ja saksofonit äänitettiin Finnvoxissa - kotioloissa ei onnistunut rumpujen soundi eikä myöskään naapurisopua haluttu uhrata. Äänittäjänä Finnvoxissa oli Risto Hemmi. Töölössä tehdyt nauhoitukset viimeisteltiin sitten keltaisessa talossa Perniössä. Miksauksesta huolehti Karjalaisen ja Hemmin ohella Miikka Paatelainen. Tekstit ovat tällä levyllä musiikista syntyneitä Karjalaisen mielikuvia. 'Moderni mies' on laulu totuuden etsimisestä ja samalla hieman naurettavasta koneiden ihannoinnista. Työnimenä olikin 'Konttoristin gospel'. Kuten 'Modernissa miehessä' on myös biisiin 'Pariisi, Motala ja Hilversum' saatu 30-lukulaista tunnelmaa. 'Pompi, Zombi !' on paitsi kuvaus suomalaiselta tanssilavalta myös toisinto Karjalaisen ihaileman Carl Barksin sarjakuvasta. Musiikin osalta levy on sekoitus kaikenlaisista mahdollisista vaikutteista 50-luvun rokeista reggaen ja J.J. Calen kautta Pauli Räsäseen. Koska sitä tehtiin pitkällä aikavälillä, vaihtelivat myös mielialat ja -vaikutteet, joten melkoinen keitos levystä saatiin aikaan. Levyn mukana oli (sekä vinyyli- että CD-versiossa) erikoinen liite. Siinä Karjalainen tarjosi lunastettavaksi Suomen Greenpeacen hyväksi kantta varten tekemänsä linon vedoksia. Idea ei kuitenkaan toiminut, eikä vedoksia myyty kovin paljon. Kannessa käytetty kuva oli siis Jukan itsensä tekemä, muu graafinen suunnittelu oli Kai Kujasalon käsialaa.
	PÄIVÄKIRJA Heti Mustien Lasien hajoamisen jälkeen oli tekeillä rockabilly-bändi Janne Haaviston kanssa ja niinpä alkukeväästä 1990, ennen 'Keltaisessa talossa' -levyn julkaisua oli jo kasassa uusi kvartetti. Työnimeltään se oli Linjattomat, mutta muuntui sittemmin muotoon J. Karjalainen Yhtyeineen. Tämä nelikko oli Karjalaisen ohella Janne Haavisto, Mikko Lankinen ja Pekka Gröhn. Viimeksimainittu oli Jannen tuttu ja hänen yhteistyönsä kaikkien kolmen kanssa synkkasi alusta asti erittäin hyvin. Gröhn on esiintynyt mm. Kauko Röyhkän kokoonpanoissa (Narttu, Rip-Off ja Combo) ja keikkailikin samanaikaisesti näiden kahden maestron bändeissä. Uusi ryhmä kiersi Suomea jo kesällä 1990 kuskaten pakettiautossa mukanaan pelkkiä laulukamoja. Kaikki roudaukset hoidettiin itse, sillä homma haluttiin pitää "perustekijöissään". Yleensä tyylinä oli soittaa fiiliksen mukaan erityyppisiä biisejä, ohjelmistoon kuului myös vanhempaa karjalais-materiaalia. Tämän ryhmän myötä palattiin seuraavalla LP:llä bändikauteen, ja aiempaa yksinkertaisempaan ja pelkistetympään ilmaisuun. Huhtikuussa 1991 julkaistu 'Päiväkirja' avaakin tavallaan kolmannen kaaren Karjalaisen tuotannossa, kun kaksi ensimmäistä oli saanut päätöksensä livealbumeilla. Sävellykset uutta levyä varten syntyivät pitkälti syys-marraskuussa Keltaisessa talossa yhteistyössä Gröhnin kanssa. Miehet viettivät aikaa ideoiden ja kehitellen biisiaihioita. Nauhoille tarttui - levytetyt mukaan lukien - parisen tusinaa biisiä, mm. sellaiset myöhemmin julkaistut kuin 'Volframisydän' ja 'Espanja'. Julkaisua vaille jääneitä aihioita syntyi paljon - 'Ampu tulee', 'Ne on ottaneet Bon', 'Ruuhka ruuhka', 'Minä poltan tupakkaa', 'Albinon ajatuksia', 'Paha John', 'Missisipi blues', 'Hymni' ja 'Villi Pohjola'. Nimistä ja teksteistä voi päätellä, ettei kokeilu ollut niin kovin vakavaa. Yhteenvedoksi näistä "sessionauhoista" on tehty kasettikooste/demo "Jukka ja Pekka Perniössä". Varsinaista albumia työstettäessä toteutettiin Haaviston Jannen idea ja Jukan pitkäaikainen haave tehdä levy siellä missä bändin musiikilliset juuret olivat. Lauluosuuksia lukuunottamatta uusi albumi purkitettiin nimittäin tammi-helmikuussa Wooden Fish-studiossa Austinissa, Teksasissa. Austin oli Jannelle tuttua paikkaa ja sinne lähdettiin, kun todettiin, että reissusta ei tulisi paljon sen kalliimpi kuin mitä käynti kotoisassa studiossakaan olisi. Alun perinkin oli tarkoitus tehdä homma vähemmän viimeisteltynä kuin aiemmat bändin kanssa toteutetut levyt. Perusajatuksena oli saada keskittyä musiikin tekoon, ja vieras ympäristö oli hyvä vähentämään häiriötekijöitä. Jukka onkin kutsunut albumia "bändilevyjen" demoksi, sillä tekotapa ja treenaus olivat tavanomaista vapaamuotoisempia. Albumin tuottajana oli Janne Haavisto ja hän vastaakin melko suurelta osin levyn soundeista. Monista aiemmista sessioista poiketen lähes koko materiaali on soitettu kerralla nauhalle. Pohjana siis oli Karjalaisen ja Gröhnin demonauha, mutta valmiissa kappaleissa on kaikkien bändin jäsenten ideoita. Äänittäjänä toimi Tapani "Stade" Kenttä. Lauluosuudet Karjalainen äänitti Keltaisessa talossa matkan jälkeen. Miksaukset ovat Haaviston ja Risto Hemmin käsialaa. Albumin kannen teki tällä kertaa Jukka itse. Teksasissa olivat uuden basistin, Pekka Gröhnin ohella seuraavana syksynä yhtyeeseen liittynyt, ei vielä 'Päiväkirjalla' soittanut Matti Pitsinki sekä Tom Nyman. Viimeksimainituista nimistä voi päätellä, että läsnä oli myös Laika & The Cosmonauts, joka teki tuolla matkalla ensimmäiset USA:n keikkansa. Soitanto 'Päiväkirjalla' jakautuu miesten kesken seuraavasti: J. Karjalainen (laulu, huuliharppu ja kitara), Pekka Gröhn (basso, taustalaulu ja urut), Janne Haavisto (rummut, helistimet ja slide-kitara) ja Mikko Lankinen (sähkökitara) sekä vierailijana Erik Hokkanen (viulu). Nimikappaleen perussoinnutus on peräisin jo Papu & Pojat -ajoilta. Se täydentyi pala palalta loksahtaen lopulta kohdalleen, kun avainsana "päiväkirja" löytyi. Albumin lopussa on kolmen biisin katsaus menneisiin vuosikymmeniin. Kauniin 'Mä putoan tähtiin' kappaleen työnimi 'Teenager In Love' kertonee mistä on kyse - alkuperäinen idea oli toteuttaa 50-luvun teiniballadi. 'Makee yö' tarjoaa puolestaan "muistoja kultaiselta 70-luvulta". Sen teksti on muunnelma Rauli "Badding" Somerjoen 'Fiilaten ja höyläten' -biisistä. Hieman toisella tavalla muistoihin palaa päätösbiisi 'Hellahuone (Mä takaan sen)'. Kyseessä on alkujaan Elviksen 1960 tekemä 'Stuck On You', jonka noihin aikoihin levytti myös suomeksi Jorma Kalenius & Rock Devils. Käännösteksti, jota nytkin käytettiin on Kari Tuomisaaren. Valinta on sikäli poikkeava, että kyseessä on yksi harvoista Karjalaisen levyllä tulkitsemista cover-biiseistä. 'Hellahuone' oli jäänyt Jukan mieleen Tommi Liuhalan kolmiosaisen, lopulta julkaisematta jääneen radio-ohjelmasarjan sessiosta. Siihen tekivät Karjalaisen lisäksi omat jaksonsa Pepe Ahlqvist sekä Eero Raittinen, sarjan musiikillisena tuottajana oli Olli Haavisto. Ryhmä J. Karjalainen/Mitja Tuurala/Jukka Tuovinen/J.&O. Haavisto toteutti sarjan tyyliin sovitettuna vanhoja kappaleita blues-rock-asussa. Mukana olivat seuraavat biisit: 'Takaan sen' (eli 'Hellahuone', josta tehtii kaksi eri ottoa) - 'Et oo mikään muu kuin (koira)' (siis Elviksen 'Hound Dog') - 'Diivaillen' - 'Kotihipat' (Johnnyn vanha biisi) - 'Tyttö tuollainen' ja viimeisenä 'Nuori rytmi'. Albumilta on vielä mainittava 'Luuranko rämisee'. Kappaleeseen luo oman ovelan tunnelmansa taustalla kuvioiva Erik Hokkasen viulu, ja Haavisto soittaa siinä intialaista ruukkurumpua, udua. Suomessa Hokkanen tunnetaan oman levytetyn tuotantonsa ohella useista tänne suuntautuneista keikkamatkoistaan. Bändille mies oli tuttuakin tutumpi, sillä Janne oli soittanut hänen taustallaan toisen Suomen rundin aikana. Tuntuikin luonnolliselta pyytää hänet vierailijaksi studioon. Varsinaista singleä ei albumilta irroitettu, mutta promotarkoituksiin tehtiin kolmen biisin CD 'Luuranko rämisee'/'Höyhen ilmassa'/'Päiväkirja', joka julkaistiin ilman mitään kummempia kansia. J. Karjalainen Yhtyeineen - jatkoi keikkailua touko-syyskuussa 1991. Yhtyeineen-materiaalin ohella oli keikkaohjelmistossa uudella tavalla sovitettuja versioita vanhoista biiseistä, esimerkiksi Stones-pohjainen 'Ankkurinappi' taikka Lenny Kravitz-tyyppinen 'Kolme cowboyta'. Eräällä keikalla tosin yksi katsojista tuli puheille ja totesi tähän biisiin viitaten: "Karjalainen, älä enää sovita" - heitto, joka pysyi mielessä pitkään. Kesän mittaan mukana rundilla oli myös austinilainen rockabillybändi High Noon. Kuriositeettisarjaan talletettavaksi, että ko. orkesteri säesti Jukkaa Dean Martin Boozing Societyn juhlissa. Seura myönsi Jukalle vuoden viihdyttäjän tittelin, josta kiitoksena 'Kolme cowboyta' ratsasti High Noon taustallaan.
	TÄHTILAMPUN ALLA Vuosi 'Päiväkirjan' jälkeen seurasi jatkoa, kun 'Tähtilampun alla' -albumi julkaistiin aprillipäivänä 1992. Bändin sointiin oli haettu laajennusta, ja mukaan oli tullut urkuri Matti Pitsinki. Hän oli vanha tuttu mm. Laikan kautta ja koskettimien lisäksi hän hallitsi mandoliinin ja kitaran - soundeja, joita nyt haluttiin käyttää. Levyllä soivatkin aiempaa selkeämmät, kitarariffeihin nojaavat melodiat, ja soitto on saanut lisää voimaa. Levyn pohjaksi tehdyssä Jukan demossa soundimaailmaa hallitsevat mainitut kitara ja mandoliini. Kappaleet ovatkin siinä jo lähes valmiita, ja esimerkiksi 'Jaguar blues' otettiin levylle sellaisenaan. Albumia edelsi single 'Telepatiaa'/'Avaruuden ikkuna'. Se julkaistiin sekä vinyyli-, että CD-formaatissa. Demolla nämä olivat tavallaan viimeistelemättömimpiä, ja lopullisessa toteutuksessa bändi pääseekin näillä kahdella raidalla oikeuksiinsa. Porukalla oli "hittipaineita" edellisten, myynnillisesti keskinkertaisesti menestyneiden levyjen jälkeen. Uusi julkaisu nousi heti radion listan kärkeen, mutta aiheutti sydämentykytystä putoamalla reippaasti jo seuraavalla viikolla. Tilanne oli kuitenkin hallinnassa, sillä sekä single että LP nousivat tämän jälkeen listojen kärkeen useiksi viikoiksi, ja albumi rikkoi pian kultalevyrajan. Samanaikaisesti albumin ulostulon kanssa alkoi kiertue. Tuolloin palattiin takaisin "professionaalisempaan" suuntaan. Äänentoistokamaa oli entiseen malliin ja niitä huolsi parikin roudaria - tähän astihan Yhtyeineen oli esiintynyt pienimuotoisina setteinä ja myös kasannut kaiken itse. Bändin koostumus levyllä oli seuraava: J. Karjalainen (laulu, kitara, mandoliini, haitari DX-7), Pekka Gröhn (basso), Janne Haavisto (rummut, helistimet ja kolistimet), Mikko Lankinen (kitara), Matti Pitsinki (mandoliini, kitara, urut) sekä vierailijoina Arto Tamminen (sello/'Espanja', 'Louise') ja Pelle Miljoona (laulu/'Avaruuden ikkuna'). Tuottajana toimi Janne Haavisto ja äänittäjänä Risto Hemmi. Studio oli Finnvox, mutta laulut äänitettiin taas Keltaisessa talossa. Äänitysaika oli joulukuu 1991. Miksaukset ja masteroinnit tehtiin Finnvoxissa tammikuussa 1992, miksaajina Haavisto ja Hemmi. Ehdoton kuningasbiisi albumilla on jo mainittu 'Telepatiaa'. Kokonaisuuden kruunaa Lankisen Dire Straits/Suomi-beat -kitarointi. Samaa, kansanlauluista vaikutteensa saanutta slaavilaistyyppistä melodiaa on käytetty myös kappaleessa 'Syvä matala'. Hyvin onnistuneen lyriikan runsaslukuiset yksityiskohdat synnyttävät lähes kosketeltavissa olevia mielikuvia ja muistumia. Vaikuttajana tämänkaltaisen tekstin syntymiseen voidaan pitää kirjailija Paul Austeria, jonka tyyli perustuu samalla tavoin oikean tuntuisten yksityiskohtien kuvailuun - onpa yksi albumin kappaleista nimettykin hänen kirjansa mukaan, eli 'Kuun maisemissa'. 'Avaruuden ikkuna' on Jukan lapsuusajan muistikuvia hänen Roihuvuoren ajoiltaan, muistuma kalliolla olevasta leikkipaikasta. Biisillä on vierailijana mukana Pelle Miljoona, jolle Jukka soitti arveltuaan kertosäkeen olevan hänen tyyliinsä sopiva. Viehättävä on myös 'Onni', alunperin merimiesvalssina haitarilla kehitelty kappale. Lopullinen teksti-idea löytyi Joel Lehtosen kirjan "Tarulinna" kuvituksesta. Biisistä on André Chakerin tekemä käännös, Les Frogsien levyltä löytyvä 'Madame Change'. Tämän albumin "tripla" tarjoaa peräkanaa eri tyylistä bluesia. Akustinen, kotioloissa demona äänitetty 'Jaguar blues' on suora kuvaus tapahtuneesta pyörävarkaudesta ja sen nostamasta vitutuksesta. 'Mä tuon rahaa kotiin' on puolestaan rentoa Vaughan-veljesten tyyliä. Sen lauluosuuden oli tarkoitus olla vasta kokeilua, mutta kuulosti niin aidolta, että otto käytettiin. Triplan viimeisessä 'Jojo' -biisissä on vahva, 'Spoonful'-tyyppinen, toistuva riffi. Automaatteihin suunnattiin kesäkuussa vinyylisinglenä julkaistu 'Mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään'. Sen toinen säveltäjä on Esa Kaartamo, joka teki väliosan Jukan riffiin. Kappale valittiin seuraavan vuoden tammikuun Emma-äänestyksessä vuoden sävellykseksi. Jukka nimettiin samaisessa kisassa vuoden miessolistiksi ja Janne Haavisto sai vuoden tuottaja -pystin. 'Mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään' tuli ulos myös CD-singlenä. Siihen otettiin mukaan kolme 25.4.1992 Turun Kårenin keikalta nauhoitettua biisiä: Joy Homer-käännös 'Sua muistin jääkukkasin' ('Streets of Bakersfield'), 'Iso musta koira' ja 'Kolme cowboyta'. Joulukuussa 1992 julkaistiin vielä kokooma 'Suurimmat hitit'. Se sisältää Jukan parhaita kappaleita ensimmäiseltä levyltä aina 'Tähtilampun alla' -albumiin asti. Vinyyliversio on tupla ja siihen on mahdutettu kolme bonusbiisiä: 'Elina, anna tukkasi kasvaa', 'Päiväkirja' sekä 'Apinaorkesteri', joita ei CD:llä ole. 'Suurimmat hitit' oli viimeinen Karjalais-levy, joka julkaistiin vinyyliformaatissa ja se tuotti platinalevyn 1993.
	VILLEJÄ LUPIINEJA 'Tähtilampun alla' -levyn jälkeen kuului suunnitelmiin pitkähkön lepotauon pitäminen. Vasta syksyllä 1993 alettiin työstää väliaikana syntyneitä ideoita seuraavan albumin biiseiksi. Demonsa Karjalainen esitteli muulle porukalle urkuri Pitsingin kotona, ja siitä homma lähti jälleen liikkeelle. Ilmeeksi haluttiin nyt hieman aiempaa rämäkämpi, siten että biisit sopisivat hyvin myös keikoilla soitettaviksi. Demonauhalla tämä tavoite kuuluu rytmin esillenostamisena - lähes kaikissa biiseissä päällimmäisenä on koneellinen, tarkka biitti. Lopullisissa versioissa rytmit on siirretty normaaliin tapaan taustalle, mutta menevyys on hyvin säilytetty. Jukka on todennut, että hänen toiveenaan on aina ollut tehdä Creedence-tyyppinen levy, jossa kaikki biisit ovat hyviä. Tämä pitkäperjantaina 1994 julkaistu 'Villejä lupiineja' on hyvinkin lähellä tavoitetta. Albumilla on kaksitoista kappaletta. Demolta jäivät hyllylle 'Naisen syytä kaikki tää on' sekä kokonaan julkaisematta jäänyt 'Surullinen juttu'. Ensinmainittu näki Jukan esittämänä päivänvalon myöhemmin, 1995 Veli-Matti Järvenpään albumilla 'Pitkä Hehku' . Bändi oli säilynyt entisellään. Pari avustajaa oli nytkin mukana, eli koostumus oli J. Karjalainen (laulu, auto- ja huuliharppu sekä kitara), Pekka Gröhn (basso), Janne Haavisto (rummut), Mikko Lankinen (kitara), Matti Pitsinki (urut, piano, kitara ja mandoliini) sekä vierailijoina Olli Haavisto (pedal-steel/'Myrskypääsky', 'Maailman kallein kaupunki') ja Timo Löyvä (rytmiluupit/ 'Volframisydän', 'Maailman kallein kaupunki'). Äänitykset tehtiin vuodenvaihteessa 1993-94. Studioina olivat Finnvox (äänittäjä Risto Hemmi) ja Hitsville IV (äänittäjänä Janne Haavisto) sekä tuttu keltainen talo (äänittäjänä J. Karjalainen). Miksaukset ja masteroinnit hoidettiin Finnvoxissa tammi-helmikuussa 1994, miksaajina Hemmi ja Haavisto. Janne oli levyn tuottaja. 'Villejä lupiineja' palkittiin seuraavan kevään Emma-juhlissa vuoden levynä. Esimauksi julkaistiin maaliskuun puolivälissä CD-single 'Villejä lupiineja'/'Laulumies', joka tehtiin automaatteja varten myös vinyylimuotoon. Avauksena albumilla on kertaalleen roskiin heitetty 'Maailman kallein kaupunki'. Kehyskertomus, surrealistinen beat-runo on syntynyt uutisesta, jonka mukaan Helsingistä on tulossa maailman kallein kaupunki. Kestoltaan yli kuusiminuuttinen esitys oli Karjalaisen tähänastisessa tuotannossa epätavallisen pitkä. Nimikappale 'Villejä lupiineja' on monella tapaa itseoikeutettu "suurten biisien" osastoon. Jukan mukaan se kuuluu sarjaan "kappaleet, joita ei tehdä vaan jotka syntyvät". Se on hänelle hyvin henkilökohtainen ja sen menestys ilahdutti suuresti. Monet ihmiset tulivat kappaleen kuultuaan juttusille ja kiittelemään - yllättävää kyllä, tämä oli Karjalaisen pitkään jatkuneesta suosiosta huolimatta aivan uutta. Reaktio tavallaan vahvisti Jukan uskoa yleisöön ja siihen, että parhaan tuloksen saavuttaa tekemällä rehellisesti omaa intuitiota noudattaen. Ensimmäinen versio kappaleesta oli haitarisovitus. Sointukierto on Jukan mukaan sattumoisin samankaltainen kuin Dylanin/Hendrixin 'All Along the Watchtower', mitä nyt ei heti huomaa. Sanapari 'Villejä lupiineja' tuli mieleen jo syksyllä, ja samassa silmänräpäyksessä myös koko albumin nimi oli selvä. Itse tarinan kehittelyssä oli paljon eri vaiheita, pelottavaltakin tuntuvia fiiliksiä - olihan laulun sankari kuollakin jossain käänteessä. Pekka Gröhnin bassottelun triumfi 'Volframisydän' sekä kappale 'Mä tahdon olla lähellä sinua' valittiin kesäkuussa julkaistulle CD-singlelle. 'Volframisydämestä' on siinä erilainen, pidempi versio. 'Mä tahdon olla lähellä sinua' -biisin sanoituksesta tehtiin useita eri variaatioita ('Lontoo, Pariisi ja Rooma', 'Huhtikuu'), mutta lopulta uskonnollissävytteinen teksti vei voiton. Musiikillinen vaikuttaja tälle kappaleelle on Del Shannonin 'Runaway'. Balladeja albumilla edustaa 'Myrskypääsky', jonka kauniiseen melodiaan Jukka halusi jonkin perinteisen tekstin. Tv-sarjasta "Huulipunaa kauluksessa" löytyi sana "stormpigeon", jonka käännös sointui kokonaisuuteen. Biisiä varten äänitetystä materiaalista työstettiin pari muutakin versiota. Valmiiksi tehtiin täysin julkaistusta poikkeava "Prince-miksaus". Parhaiten tuntui kuitenkin sopivan Neil Young-vaikutteinen pedal-steel -toteutus, joka sitten pääsi levylle asti. J. Karjalainen yhtyeineen soitti ensimmäiset lupiinit livenä Tampereella 28.4.94, siis jonkin aikaa julkaisun jälkeen. Yleisölle haluttiin nyt antaa aikaa tutustua uusiin biiseihin. Kiertue kesti suunnilleen juhannukseen. Amerikansuomalaisten jääkiekkojoukkue seikkaili pilottijakson verran lopulta toteutumatta jääneessä fiktiivisessä, hollywoodilaisessa tv-sarjassa. Tätä varten syntyi 1994 Jukan ja Arto Tammisen yhteistyönä biisi 'Team Suomi'. Se oli ensimmäinen versio kappaleesta 'Team Finland', joka sittemmin julkaistiin jääkiekkoliiton levyllä, osana Suomen jääkiekon 1996 MM-kisojen kampanjointia. Samaisella CD:llä on biisistä myös toinen versio, eli 'Leijonat'. Runoilija L. Onervasta kertovan Kikke Heikkisen "Etsijä" -kuunnelman pohjalta järjestettiin joulukuun 1994 alussa samanniminen kiertue Helsingissä, Tampereella, Jyväskylässä ja Turussa. Siinä esiintyjinä olivat mm. Anna Kuoppamäki, Marjo Leinonen, Kauko Röyhkä ja Heikki Tikka. Karjalainen sävelsi tätä produktiota varten kaksi Onervan tekstiä - 'Kehtolaulu' (esittäjänä oli Kuoppamäki) ja 'Invocatio' (esittäjänä Leinonen). 'Kehtolaulu' oli myös tavallaan henkilökohtainen työ - se syntyi esikoista, Väinöä odotettaessa. Runon säkeet sopivat tilanteeseen niin hyvin, että sävellys kuultiin sittemmin hänen ristiäisissään. Vaikka runojen säveltäminen on Jukan mukaan hänelle suhteellisen vaivatonta, hän ei muita vastaavia ole tehnyt - periaatteessa "runot runoina".
	LAURA HÄKKISEN SILMÄT Seuraavan levyn ensi askeleet oli saatu nauhalle helmikuussa 1997. Aihioita kehiteltiin, kunnes vuodenvaihteessa 1997-98 tehtiin äänitykset Finnvoxissa (äänittäjät Dan Tigerstedt ja Risto Hemmi) ja Secret Labouratoryssä (Pave Maijanen) Helsingissä sekä Keltaisessa talossa (Karjalainen). Uuden levyn vaikutteita voidaan luonnehtia osin ristiriitaisinkin tavoin. Perussoundi on juurevan rentoa countryä ja albumilla on useita meneviä bailauskappaleita. Toiselta puolen katsoen avainbiisien taustalla on vakavia, "isoja teemoja" ja sävyissä on annettu kuulua läheisiä koskettaneen kuoleman aiheuttama suru. Tavallaan levy toimii siis ainakin kahdella eri tasolla - se sopii kevyempään kuunteluun, mutta antaa syventyjälle myös aivan uusia oivalluksia. Kaj Kujasalon tekemään kanteen on tiivistetty teemojen symbolit - suomalaista juhannusjuhlaa, kuoleman luuranko, liehuvia lippuja, sotilaita, huvimaja... Biisit ovat aiempaa pidempiä, enimmillään yli kahdeksan minuutin kestoisia. Musiikkilliset vaikutteet vertailua varten voidaan löytää Dylanilta, Neil Youngilta, The Bandiltä, Rolling Stonesilta, Springsteeniltä, Dr. Johnilta jne. Juurihoitoa siis parhaimmillaan, mutta... ...mukana on lisäksi värejä Senegalista ja Intiasta sekä "venäläistä humppaa" ja suomalaista kansanperinnettä, kaikki tämä sangen hyvin yhteensovitetussa paketissa. Soundeja sävyttävät akustiset soittimet: kitarat ja mandoliini, huuliharppu, basso parilla kappaleella ja etenkin studioon raahattu vanha akustinen piano, jonka "lyhyt" sointi antaa kilkuttaessaan mausteet moneen kohtaan. Albumin avaa yksi avainbiiseistä, countrysävyinen 'On kaikki niinkuin ennenkin'. Nimikappale 'Laura Häkkisen silmät' toi jostain syystä perusdemona mieleen omien lapsuusvuosien ehdottoman suosikin, Bossen ja Robertin 'Nellin palmikon'. Valmiimpi versio lähestyy huuliharppubreikkeineen ja mandoliineineen Dylanin rennoimpia suorituksia, ja tarina on, no se on hyvä. 'Villi poika', jälleen yksi avainbiiseistä, peilaa Jukan isän lapsuusmuistoja, musiikissa kuuluvat Neil Youngin haikeat vaikutteet. Tätä seuraa 'Prinssi kukkapadassa', jossa vierailee saksofonissa Jukka Tuovinen, ja sen jälkeen kuullaan taitavilla akustisilla kitaroilla koristeltu rytmiluuppi 'Juonitaan ja jeesustellaan'. 'Rock-n-roll' kertoo sankaritarinan, jossa rock-n-roll on tarinan sankari. 'Aulaava Anki' on nimensä mukaisesti "laid back", rentoa jatsahtavaa menoa, jota ryydittää Hepa Halmeen hieno huiluosuus. Gröhn on biisin toinen säveltäjä. Termi "aulaava" tarkotti bändin sisäisessä kielenkäytössä rentoa meininkiä. Anki on sitten juuri se Anki, Anki Lindqvist. Etukäteisveikkailuissa lyötiin vetoa siitä, että suureksi suosikiksi muodostuu 'Pygmit bailaa'. Se on Rolling Stones -poljennolla ryyditetty, lähes studiolivenä taltioitu pitkä kappale. Iskevä nimi, hauskat sanat, rautaisen ammattimainen toteutus ja hyvä bailumeininki - mitäs sitä muuta kaipaa. 'Juhlakentällä' muuttaa sitten sävyä. Springsteen -tyyppinen rock kertoo kaaren, lähtien nuoren herkkyydestä syttyä asioihin ja päätyen ikääntymisen tuomiin pettymyksiin ja skeptismiin. Fiilistä täydentää uhkaavansävyinen, hypnoottinen 'Vuokses sun', jonka aihepohjalta kuultaa toivottomuus ja kaiken merkityksen menettäminen. Kappaleella vierailevat intialaiset Sabrin veljekset Gulfam (tabla) ja Kamal (intialainen viulu eli sarangi). Heidän taidoistaan kertoi Helsingissä toimiva intialaismuusikkojen agentti, ja Jukka pyysi kaverit levylle mukaan. Veljekset ovat muusikkosukua, sillä heidän isänsä on tunnettu sarangin soittaja ja tehnyt yhteistyötä mm. Ravi Shankarin ja George Harrisonin kanssa. Hetkellisiä synkähköjä pohjavireitä seuraa yllättävällä tavalla syvän etelän tyyliin svengaava, "käännetty Väinö", eli Gissokhon senegalilainen laulu fosfaatti-alueita hallinnoivasta kuvernööri Madingista. Jukan mukaan senegalilaiselle musiikille on tyypillistä kertoa jostakusta ihmisestä, jonka nimeä laulussa toistetaan. Näin toimi 'Väinö' ja näin toimii 'Mading', nyt vain Jukka on vuorostaan tehnyt biisiin pari suomenkielistä säettä. Albumin lopetuksena piti alun perin olla keikkabravuurin 'Koko keittiö rokkas'. Se on vanha pelleilybiisi, jonka Jukka joskus sattumalta esitteli bändille ja joka otettiin oitis mukaan ohjelmistoon. Se kuitenkin katsottiin levyn yleisilmeeseen sopimattomaksi ja jätettiin kokonaan pois. Levy on kreditoitu J. Karjalaisen nimelle, vaikkakin mukana on koko Electric Sauna, elikkä J. Karjalainen (laulu, kitara, huuliharppu), Mouhamadou L. Malang Cissokho (kongat ja laulu), Pekka Gröhn (piano ja urut), Keimo Hirvonen (rummut), Mitja Tuurala (basso) sekä Tommi Viksten (kitara, mandoliini ja laulu). Vierailijathan tulivat edellä mainituiksi. Viksten on albumin tuottaja, ja miksaukset ovat Tigerstedtin käsialaa. 'Laura Häkkisen' julkaisupäivä oli jo tutuksi muodostunut huhtikuun alku. Kakku myi tuplaplatinaa alta aikayksikön. CD:n ohella tehtiin markkinoinnin tueksi Jaana Rinteen kanssa tyylikäs vihkonen - Jukka itse katosi julkaisun aikoihin kuukaudeksi ulkomaille. Singlelohkaisuja albumilta tehtiin kolme - 'On kaikki niinkuin ennenkin', 'Juonitaan ja jeesustellaan' sekä 'Pygmit bailaa', viimeksimainittu myös lyhennettynä versiona.
	ELECTRIC SAUNA Seuraavaksi Jukka halusi kokeilla jotain uutta ja erilaista. 'Lupiinien' kappaleet tuntuivat menneeen rakenteiltaan liiankin monimutkaisiksi ja vaikeiksi. Oli syntymässä yhtäläinen tilanne kuin Mustien Lasien kanssa - rutinoitumista ja pitkä putki samantyyppisiä levyjä. Viimeisen kiertuekeikan päätteeksi pantiinkin sitten syksyllä Yhtyeineen-konsepti telekalle. Tämän vaiheen päätyttyä muotoutui Karjalaisen uusi joukkue jammailujutuista, erityisesti soittelusta ja keikoista Mitja Tuuralan ja Keimo Hirvosen kanssa. Koostumus "Electric Sauna" -bändissä ja tulevalla levyllä oli seuraavanlainen: Karjalainen (laulu, kitara, huuliharppu ja koneet), Mouhamadou L. Malang Cissokho (lyömäsoittimet, kora ja laulu), Pekka Gröhn (koskettimet), Keimo Hirvonen (rummut), Mitja Tuurala (basso ja kitara) sekä Tommi Viksten (kitara ja laulu). Gröhn oli vanhaa Yhtyeineen-kalustoa. Alkujaan jazz-pohjaisena 1988 aloittaneesta groovyn mestariskokoonpanosta, Cool Sheiks -bändistä löytyivät vanha tuttu Jinx-Mitja ja senegalilainen Cissokho sekä Hirvonen, joka oli jo Jukan ensilevyllä avustamassa. Tommi Viksten on tuttu omien juttujensa lisäksi työskentelystään Kauko Röyhkän, Värttinän ja Tuomari Nurmion kanssa. Nimen kehitteli Jukka Vikstenin kanssa. Se kasattiin kahdesta osasta.Yhtyeineen-keikkojen encoreina oli Karjalaisella ja Gröhnillä ollut tapana esiintyä kahdestaan - tätä aktia oli kutsuttu nimellä "sauna". Kun uusi ryhmä soitti sähköisillä vehkeillä, oli "electric" luonteva laajennus. Hyvältä tuntuneiden alkukokeilujen jälkeen Jukka alkoi vakavammin pohtia bändiin sopivaa ohjelmistoa. Ensimmäinen varsinainen studiosessio oli 1995 Vikstenin kanssa tehty 'Joulupukin töissä' elikkä 'Workin' For Santa'. Se tuli Mauri Kunnaksen piirrettyyn, alunperin suomeksi ja englanniksi versioituun jouluelokuvaan "Joulupukki ja taikarumpu" eli "Santa Claus and the Magic Drum". Elokuva julkaistiin videona 1997, sitä on viety useisiin maihin ja siitä on myös tehty ainakin ruotsinkielinen käännös. Mukana sessiossa oli Cissokhoa lukuunottamatta koko muu ryhmä, lisäksi haitaria soittaa Kimmo Pohjonen. Tunnusbiisin suomenkieleisen version laulaa Jukka, englanninkielisen puolestaan Tommi. Levyä varten laaditulle demokasetille tarttui neljätoista rytmisesti korostettua, mutta uudentyyppisillä, peittävämmillä soundeilla luonnosteltua biisiä. Pois levyltä jäi hidas, hyvin toimiva 'Kun satu päättyy', jota on sittemmin kehitelty eteenpäin Jukan ja Andre Chakérin yhteistyönä. Vuodenvaihteessa 1995-96 oltiin siinä vaiheessa, että porukka painui tekemään levyä - se nimettiin yksinkertaisesti bändin mukaan. Äänityspaikkoina olivat Finnvox (äänittäjänä Hemmi) ja keltainen talo (äänittäjänä Karjalainen). Miksaukset ja masteroinnit hoidettiin Finnvoxissa tammi-helmikuussa 1996, miksaajana toimi Dan Tigerstedt. 'Hallapojat' -biisissä tämän homman hoisi kuitenkin Risto Hemmi, sillä se miksattiin uudestaan, eikä Dan ehtinyt siihen mukaan. 'Electric Saunan' on sanottu liittyvän Jukan demolevyjen sarjaan - perusteella, että sen biisit muistuttavat kappaleiden ensiversioita. Lyhyen oppimäärän mukaisen perehtymisen jälkeen tähän näkemykseen on kuitenkin vaikea yhtyä. Demolla kuultavat aihiot ovat kyllä jo toimivia kokonaisuuksia. Valmiiden biisien sovitukset ja bändin osaamisen käyttö kuitenkin suorastaan tuhlaavat yksityiskohtia ja maukkaita musiikillisia ratkaisuja. Samalla biiseistä on rakentunut monitasoisempia ja rikkaampia kokonaisuuksia kuin mitä demoversiot ovat. 'Saunan' biisit ovatkin huolimattomasti kuunneltuna sujuvia rallatuksia. Kuitenkin mitä lähemmin niihin syventyy, sen pienempiin, erillisiin musiikkitäpliin ne hajoavat. Musiikin rytmiset kudelmat luovat omia polkujaan kulkiessaan afrikkalaistyyppisen tunnelman ja koko albumi tuntuu impressionistiselta taidonnäytteeltä. Tutumpia vaikutteita löytyy vaikkapa biiseistä 'Jitterbug' taikka 'Tyttöni mun'. Ensinmainitussa on käytetty mainiota rollari-huutoa ja jälkimmäisen kitara voisi olla Henkan 'Hey Joe'-sovitus. Sanoituksetkin ovat nyt osa rytmeille rakentuvaa kokonaisuutta. Edellisiin levyihin verrattuna tarinat ovat jääneet pois ja sanoilla luodaan enemmänkin pelkkiä tunnelmia ja tunnetiloja - esimerkkinä vaikkapa Carl Barksin tietokilpailutarinasta vaikutteensa saanut 'Hullun laulu'. Siitä tehty visualisointi (aiheena muuten keräilykokoelmat, hmmm...) palkittiin MTV3:n Jyrki Video Awards Gaala ´97:ssä vuoden 1996 parhaana popvideona. Toinen paraatiesimerkki on suosikkibiisi 'Missä se Väinö on?', josta tuli paikallisradioiden ja Radio Suomen ahkeran soiton ansiosta koko kansan hitti. Biisi voisi olla korni renkutus, jos sen perusidea ja toteutus ei olisi niin yksinkertaisen hieno. Melodia 'Väinössä' oli jo kymmenkunta vuotta vanha, mutta demollakin kappale vielä hakee muotoaan. Lopullisen kuosinsa se sai vasta saunaryhmän käsittelyssä, jonka viimeisteli Cissokhon Väinölle tekemä mandingonkielinen säkeistö. 'Electric Sauna' -albumi nousi listojen kärkeen, tv:n levylistalla kuvituksena toimi biisin 'Do The Kaivinkone' video. Ensimmäisellä CD-promosinglellä oli kaksi biisiä: 'Väinö' sekä 'Tyttöni mun', joka oli Radio Mafian paljon soittama kappale. Marraskuussa julkaistulla toisella CD-promolla oli yksi kappale, 'Keihäänkärki'. Kummassakaan näistä ei ollut erityistä kantta, mutta ensimmäisen levypintaan on painettu maalaus albumin takakannesta. Jukka pyysi Jonah -nimistä taiteilijaa tekemään työn tavattuaan tämän yli kymmenen vuoden tauon jälkeen. Ympyrä sulkeutuu, sillä Jonah -nimen takaa löytyy "Jasso" Hölttö, Jukan ensimmäisen bändin rumpali. Julkaisuun liittyi 15 keikan Electric Sauna -kiertue, joka starttasi 15.5.96 Lahdesta. Saunan esiintymisiä on muutoin ollut suhteellisen vähän. Elo-syyskuussa 1996 oli lyhyt rundi ja koko vuoden 1997 aikana hieman alle 40 keikkaa. Viimeksi mainitut ajoittuivat maaliskuun parin viikon kiertueeseen, juhannukseen sekä heinä-elokuulle. Emma-gaala toi jälleen helmikuussa 1997 kultaa ja kunniaa, nyt jopa kolmella saralla: Jukka palkittiin parhaana mieslaulajana, 'Väinö' parhaana biisinä sekä 'Electric Sauna' parhaana albumina. Jukan albumin mukaan nimetyssä tv-sarjassa "Tähtilampun alla" käytettiin musiikkina sekä J. Karjalaisen että Eppu Normaalin kappaleita. Tunnusteema oli Johnny Lee Michaels'n voimakkaasti 'Telepatiaa' -kappaleesta sovittama orkestraatio. Sarjan tiimoilta tehtiin Pokon kokoomalevy. Siinä tätä johtoteemaa ei kuulla, vaan mukana on ainoastaan kahdeksan Karjalaisen ja seitsemän Eppujen aiemmin levyttämää biisiä.
	ELECTRIC PICNIC Laura Häkkinen -albumin julkaisun jälkeinen bändin keikkakesä 1998 oli sangen tiivis ja syys-lokakuussa kiertämistä vielä jatkettiin. Syksyn keikoilla oli hieman yllättäen mukana koko joukko kehitteillä olevia uusia biisejä. Jukka vetäytyi tuttuun tapaansa niitä jalostamaan Keltaiseen taloon, joistakin oli tehty keikkojen yhteydessä tätä varten bändidemojakin. Syksyn materiaali pantiin studiossa pakettiin viikolla 46, miksattiin viikkoa myöhemmin Finnvoxissa ja puolivälissä 1999 tuli ulos uusi, uljas, rokkaava albumi 'Electric Picnic'. sinkkulohkaisu oli samaan aikaan julkaistu Hölmö nuori sydän. Julkaisun yhteydessä laadittiin kautta aikojen ensimmäinen Karjalais-tuotosten nettisivusto taustateksteineen ja kysymyspalstoineen. Mukana oli myös bändin ja sen jäsenten tiiviit esittelyt. Etusivulle toteutettin jopa animaatio, jossa Jukan hahmo on aina siitä lähtien naputtanut tahtia sivuston kuviteltuun lattiaan. Sivujen Electric FAQ (frequently asked questions) -osuudessa J. Karjalainen niputti levyn historian suunnilleen seuraavasti: "Electric Picnic on ES -trilogian kolmas osa. Jos ES-1 oli viidakkoa, Laura H. countrya, niin tämä uusin on bluesia." "Kesällä, jonkun keikan jälkeen baarissa, sanoin puoliksi leikilläni Tommille, että mitä jos tehtäis syksyllä uusi levy. Tommi oli heti, että mikä ettei. Myös muut innostuivat ajatuksesta. Biiseistä ei tosin vielä ollut tietoakaan, mutta lähestymistapa oli selvä: haluttiin tehdä rokkaava bändilevy, jossa ES:n määrittelemätön yhteissointi pääsisi oikeuksiinsa. Haluttiin ottaa iisisti, soittaa yksinkertaisia perusbiisejä ja käyttää Nordleadin saundia numero 41." "Biisien perusfiilikset haettiin yhdessä treenikämpällä Lepakossa ja Kaisaniemenkadulla ja äänentarkistuksissa keikkapaikoilla. Sanat kirjoitin elo-syyskuussa Keltaisessa talossa. Levy äänitettiin Musapajassa Kuusankoskella. Haluttiin vaihteeksi pois Helsingin ympyröistä. Erityisesti Keimo ja Mitja peräänkuuluttivat jotain muuta kuin tuttua Finnvox-saundia. Lähdettiin picnicille ja katsottiin mitä tapahtuu." "Musapaja on Esa Kotilaisen studio. Mahtava paikka, vanha puutalo, jossa on iso ja korkea soittotila. Oltiin koko bändi siinä kammarissa ja soitettiin taustat nauhalle. Laulut vedin lopuksi valmiiden pohjien päälle. Ei Dolbya, 24 raitaa lämmintä analogisaundia. Oltiin vähän niinkuin keikkamatkalla. Asuttiin hotelli Sommelossa ja nautittiin itä-suomalaisesta vieraanvaraisuudesta. Äänitys meni viikossa ja toinen viikko miksattiin Finnvoxissa. Kuusankoskelle mennessämme meillä oli 18 kappaletta, niistä 14 miksattiin ja 12 tuli levylle." Yksi poisjääneistä oli sittemmin Ami Aspelundin levylle tiensä löytänyt 'Muuttolintumies'. Soittoporukka oli luonnollisesti tuttu ES-kokoonpano, vain Picnic-biisillä Kotilainen täydensi ryhmää ARP-syntetisaattorinsa kanssa. Levyn hitiksi muodostui Dylan/Band -sointinen 'Hölmö nuori sydän'. 'Koko keittiö rokkas' oli 'Laura Häkkisen silmät' ‑albumilta pudotettu keikkasuosikki, ja nimibiisi 'Picnic' pikkausharjoituksesta lähtökohtansa saanut 'Humanoidien järven' jatko-osa. Sinänsä mitään syvällisempää tarkoittamattomilla mutta mielikuvia herättävillä sanonnoilla leikittiin useassa kappaleessa. 'Meno mielessä' oli esimerkiksi Jukan mukaan "kliseistä koottu myyttinen kokonaisuus", 'Piruntyttö' kompakti paketti siitä, miltä piruntyttö voisi näyttää, 'Lomalle Meksikoon' luuserihahmon haaveilua Meksikoon pääsystä ja 'Kuinka kauan vielä?' "jonkinlainen soundtrack". Treenikämpän jamirockista muotoutunut 'Sä oot cool' oli Robert Johnsonin perussävellajin mukaan alkuperäiseltä nimeltään 'H Rock' ja 'Mä jäin kiinni asfalttiin' vanha Linnanmäen huvipuistolle tehty mainosehdotus "Mennään Linnanmäelle". 'Pikku Josephine' ja 'Sä oot niin kaunis tänään' olivat tuoreimpia tulokkaita, viimeksi mainitun sointukulku soundchekissä Vaasassa sävelletty. 'Sananen' -biisin nimen historia on kerrottu Soundi-lehdessä: "Oltiin keikkamatkalla, ja etenkin Vikstenillä oli kiire katsomaan Suomi-Ruotsi -jääkiekkomaaottelua seuraavalle paikkakunnalle. Kuljettajamme keksi kartasta oikaisureitin. Ja sehän muuttuikin painajaiseksi. Se oli kuoppainen hiekkatie ja kaiken päälle jouduttiin poliisiratsiaan. Siinä seisotettiin meitä, puhallutettiin ja tehtiin nämä systeemit. Ja kello kävi. Lopulta matka jatkui, ja sitten sillä muutenkin kapealla tiellä tuli eteen rullasuksihiihtokilpailu. Veteraaneja hiihteli monenkymmenen kilometrin matkalla, ja meidän täytyi edetä tosi varovaisesti. Siinä vaiheessa alkoi jo näyttää siltä, että ainakin ensimmäinen erä oli menetetty. Silloin kuului bussin matkustamosta huuto kuskille, että 'sananen reitistä'." Keskeisimmistä kappaleista oli Jukalla ennakkomielipide: "Albumin avainbiisin täytyy olla joku noista bluesjutuista: 'Meno mielessä', 'Sananen', 'Kuinka kauan vielä'. Niistä koko homma lähti liikkeelle ja niissä ES on omimmillaan. Jos koko levyn lähestymistapaa ajattelee, niin silloin avainbiisi on tietenkin 'Picnic': otetaan iisisti, makaillaan ruohikolla ja maistellaan herkkuja. Ilma on ihmeen kuuma, lähes painostava. Taivaanrannan takaa nousevat uhkaavat pilvet ja kaukaa kuuluu ukkosen kumu." 'Kuinka kauan vielä?' oli hieman yleislinjasta poikkeava. Sen osalta tulikin toukokuussa ulos aivan uudentyyppinen lisätuotos – erillinen CD 'Alimo Remixes', jossa oli alkuperäisen ohella neljä muuta toteutusta ko. kappaleesta. Asialla olivat DJ Alimo (oik. Asmo Soivio) ja rumpali/sämplääjä Mikko Hassinen, joiden kanssa oli työstetty Drum n bass ja Ambient -tyyliset versiot. Muuna taustaporukkana olivat Ape Anttila (double bass), Tomi Vartiainen ja Mikko Paavola (kitara), Esa Kotilainen (syntetisaattori) sekä Johanna Niemelä (laulu).
	MARJANIEMESSÄ Electric Sauna poikkesi Tuomari Nurmio -tribuuttilevyllä 'Tuomarin todistajat' 2000 versioimassa kappaleen 'Voodoo'. Taustana tälle oli Tommi Vikstenin ja myös Pekka Gröhnin pitkä yhteistyö Nurmion kanssa - tribuutti tehtiin Nurmion 50-vuotisjuhlien kunniaksi ja vastaavana tuottajana toimi Viksten. Seuraava Sauna -albumi 'Marjaniemessä' kääntyi aiempia vaikeammin pureksittavaan suuntaan. Kappaleiden sisäisen ja keskinäisen harmonian sijaan niissä on kontrasteja, korostuksia ja tyylillisiä vaihteluita. Osa sanoituksista on uhrattu osaksi sointia, niillä hätkäytetään kuulijaa ja laulutyylitkin vaihtelevat. Jukka itse kommentoi: "Siinä on kaikki kappaleet vähän erilaisia. Alkoi olla enemmän aikaa ja mahdollisuuksia, jos vertaa vaikka alkuvaiheisiin. Ehkä tässä siksi kuuluu se, ettei oikein osattu päättää. Jokainen kappale tehtiin erilailla. Ei välttämättä edes kokeilumielessä, vaan siksi että oli paljon erilaisia musamieltymyksiä. Että tuohon olis kiva tehdä noin ja tuohon näin ja tuonne rytmikone. Ei ajateltu albumin kokonaisuutta, jokin punainen lanka olisi saanut olla kokonaisuuden kannalta. Mä olen aina lähtenyt kappaleista. Nyt oli valmiina tällaiset kappaleet ja ne äänitettiin tällaisilla systeemeillä. Ja tämmönen tuli." Pertti Ojala totesi melko osuvasti Soundissa: "Moniin edeltäjiinsä verrattuna albumilta tuntuu puuttuvan kaikkinainen ilo ja teksteissä sanojen ja riimien sointi korvaa sanottavan… esillepano ja toteutus vaikuttavat olennaisemmilta kuin biisien sisältö." Jokin osuus saattoi olla muuttuneeseen ympäristöönkin totuttelulla. Bändi oli toki tuttu Electric Sauna ja Tommi Viksten tuotti levyn, mutta studio vaihtui Hollolassa sijaitsevaan Petraxiin, jossa äänittäjänä oli Jussi Jaakonaho. Avausbiisissä 'Paskahousua' tulee lapsen unenomaisissa mummolamuistikuvissa Jeesus Kristus pelaamaan kyseistä korttipeliä. Henkilökohtaiset muistot ovat läsnä muutenkin, esimerkiksi Keltaisen talon mennyttä kesää kuvaavassa 'Liskonpojissa' ja myös mummolaan takautuvassa biisissä 'Russakan helpeitä' (mummon sanonta roskista maidossa). Soundin peräänkuuluttamaa iloa on kepeässä 'Kaikki pallot ilmassa'. Karjalainen oli tuohon aikaan opetellut jonglööraamaan palloilla ja tehnyt sitä soulbiisien tahdissa. Tuollaisista "tico-tico -mielikuvista" muodostui Hammond-sointinen tarina, joka kertoo hyvästä fiiliksestä, kun homma on kovan työn jälkeen hallussa. Hyvin henkilökohtainen oli myös radiosoiton kautta hitiksi noussut 'Verinen mies': "Siinä on vahva idea. Pystyin tavallaan jopa käyttämään mediaa oman henkilökohtaisen kysymyksen esittämisvälineenä. Muistin sellaisen ihmeellisen tapahtuman, joka tuntui lähes unelta, jossa veristä miestä tuotiin veneellä Marjaniemen rantaan. Silloin tuntui siltä, että olisinko vaan kuvitellut sen, sitähän siinä tekstissäkin kysytään […muistaako kukaan, vai oliko tää kaikki unta vaan…]. Ja mä sain vastauksen kysymykseeni moneltakin taholta. Se herätti aika paljon kiinnostusta, kun Hesarikin teki ison jutun, jossa selvitettiin, mitä siellä Marjaniemessä tapahtui. Ja sen laulun asiat tosiaan tapahtui [1963]. Se biisi on hyvä singlebiisi." Levyn muista kappaleista 'Maailma on globaali' on rytmikoneiden päälle rakennettu ryskääväsoundinen ja tekstiltään hieman ontto rykäys. Jousikvartetilla (Johan ja Teija Carlsson sekä Mauri Saarikoski ja Leena Tuomisto-Saarikoski) vahvistettu 'Lumihiutaleita' on Jukan mukaan puolestaan "painajaisuni-biisi". Finnvoxissa äänitettyjen jousien sovitus on Mikko Hassinen, joka myös ohjelmoi rumpusoundeja biisille 'Russakan helpeitä'. 'Lumihiutaleiden' jousia ei tosin juuri huomaa, sen verraan runttaavat kitarat hallitsevat kokonaisuutta. Lopuista kappaleista 'Toiset linnut' miksaa bluespohjaa, falsettilaulua ja pintaan tuotuja rumpuja. Viipyilevä ja fiilistelevä 'Tokivai' on soulpohjainen "satu" ja 'Gladiola' teknobiittistä "elokuvaa tai maalailua".
	LAULUMIES Johnny Kniga-kustantamo julkaisi 2002 kirjan "J. Karjalainen: Laulumies – Laulut, kuvat & tarinat". Sen esipuhe on päivätty Jukan työhuoneelle Suomenlinnaan tuon vuoden keväällä, 15.5.2002. Siinä Jukka toteaa: "Kirjassa on 21 laulua, 21 kuvaa ja 21 juttua. Valitsin kirjaan sellaisia lauluja, jotka tuntuvat itsestäni hyviltä ja joita on hauska soittaa… Pikkujutut liitin mukaan kustantajan toivomuksesta. Ne ovat unia, muistikuvia ja merkintöjä sanakirjojeni sivuilta. Ne antavat kuvaa Laulumiehen maailmasta. Niitä oli mukava kirjoittaa." Idea oli kustantamon tuolloisen kustannuspäällikön: "Tapasin Knigan Jyrki Niemisen ja se alkoi tohottaa kirjaa. Sanoin, että no tehdään jotain. Mä ajattelin lähinnä laulukirjaa – että siihen tulisi laulut sanat ja soinnut. Tässä on lopulta esillä aika hyvin se, miten tommonen juttu pitää esittää. Siis sillai, että esillä on laulut, joiden kautta mennään hauskasti henkilökohtaisiin asioihin. Mun laulut, niissä on yleensä aina jotain henkilökohtaista lapsuusjuttua tai muuta, mistä ne lähtevät liikkeelle. Kustantaja halusi muutakin. Timo Kirveksen kuvat otettiin mukaan ilman muuta. Sitten ne halusivat jotain muistikuvia. Kirjoittelin jotain juttuja, joista näkyy mun esikuvat kirjoittajana, niin kuin Veijo Meri ja kumppanit. Niukka tyyli ja pieniä ykstyiskohtia, jotka vähän paljastavat kulissien takaa, mutta eivät liikaa. Jutuissa ei selitetä, mikä on totta ja mikä kuvitelmaa. Laulumiehillehän unet ja tosiasiat on ihan samoja asioita, ihan samaa. On hauskempaa tavata Bob Dylan unessa kuin oikeesti. Kun heräät, niin kaikki on ohi…" Jutut siis kertovat muistikuvista ja kohtaamisista, tosista ja kuvitelmista: "Boyd -tarina on tosi. Se oli iso elämys tavata hänet. Boyd oli oman arvonsa tuntema bluesmies. Ei viihtynyt Missisippissä, ei oikein Pariisissakaan. Sitä hämmästeltiin, kun hän kotiutui Suomeen. Tuollaisten tapaamisten kautta tuntee olleensa kosketuksessa sellaisen maailman kanssa, joka on mennyt totaalisesti pois." Ja tässä lainaus kirjan Boyd-episodista: Euroopan paras harpunsoittaja. Eddie Boyd pyysi minut mukaansa keikalle. Eddien punainen Skoda seisoi parkissa Adolfinkadulla. Sillä lähdimme liikenteeseen. Keikka oli jossain metsän keskellä parin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Soitin Eddien kanssa yhden biisin setin loppupuolella. Jukka, Euroopan paras nuori harpunsoittaja, Eddie spiikkasi. Odottelimme baarissa keikkapalkkiota. Ryhmää oli paljon ja jonkinlaista perjantai-illanhuumaa oli vireillä. Kun ajattelin lähteä pistäytymään ulkona, Eddie tarttui käsivarteeni ja sanoi: Älä jätä minua yksin, mies.
	VALTATIE Jokin vielä hahmottumaton haku oli päällä, kun seuraavan albumin kappaleet alkoivat kerääntyä. Ensivaiheena joulukuussa 2001 Hitsville IV –studioon saapui viisikko J. Karjalainen (kitara, laulu ja huuliharppu), Tommi (kitara) ja veljensä Janne Viksten (banjo), Tom Nyman (basso) ja Pertti Hakala (mandoliini). Taustaryhmä oli oikeastaan Janne Vikstenin bluegrass-bändi, jonka vaiheita Jukka oli jo vuosien ajan ihastellut. Porukka taltioi kolme bluegrass-pohjaista biisiä; 'Rakkauden hinta', 'Onnenkoukut' ja 'Sekopää'. Jukka oli palaamassa musiikillisten vaikutteidensa alkulähteille: "Bluegrass on sellaista, josta olen jo pienestä pitäen tykännyt. Bluegrass -musan löysin joskus 70-luvulla, kun ylipäätään aloin musaa kuunteleen. Siinä tiivistyi paras country-tyyli. Banjo ja viulu, koko se bluegrass-kokoonpano oli makeinta. Kovimpia juttuja oli, kun kävin Tukholmassa joskus 70-luvun alussa ja ostin Vanhasta kaupungista Nitty Gritty Dirt Bandin kolmoislevyn 'Will the Circle Be Unbroken'. Niiden vieraana oli Vassar Clements, Jimmy Martin ja Mother Maybelle Carter ja muita näitä huippusoittajia. Jos mun lauluntekemiseen jokin on vaikuttanut, niin nimenomaan bluegrass. Se, miten se laulu rakennetaan, millainen tarina siinä on. Se malli tuli sieltä. Jo nuoruudessa ne vaikuttajat oli bluegrass, J. J. Cale ja Creedens ja bluesukoista Robert Johnson ja Howlin Wolf." Levytyssessiot jatkuivat heti tammikuussa, mutta nyt studiona oli Petrax ja soittoringissä Electric Sauna. Malang oli siirtynyt sivuun, muuten tuttu joukko oli koolla: Jukka, Tommi Viksten, Pekka Gröhn, Keimo Hirvonen ja Mitja Tuurala. Levytettäväksi valikoitunut Sauna-osasto oli edellistä kertaa tasalaatuisempaa, vahvempaa ja toteutukseltaan lämpimämpää. Valmiiksi saatiin Dylan-klangilla toteutettu 'Valtatie', josta tuli uuden albumin nimikappale, juohevasti etenevä 'Pienii askelii' sekä päätösbiisiksi päätynyt Karjalaisen, Hirvosen ja Tuuralan kolmestaan jammailema, swamp-blues -tuottaja Jay Milleriltä vaikutteita saanut'Miljoonas rock'. Muita kappaleita petrattiin vielä Petraxissa (keikkojen välissä) kesä- ja syyskuussa. Niitä olivat radiohitiksi sittemmin noussut 'Tulit, menit ja mennyt oot', mukavasti kulkevat 'Kolme kurkea' ja hieman rollarivaikutteinen '16. Avenue' sekä Karjalaisen kirjahyllyn science fiction-osaston innoittama 'Hulmukka'. Oman mietiskelevän kunnianosoituksensa saa Charlie Patton, eräs deltabluesin isistä. Levyltä julkaistiin vuoden sisään neljä CD-singleä, joista 'Rakkauden hinta' ja 'Kehrääjä' J. Karjalainen -nimellä. 'Kehrääjä' on hieno suomalaisen kansanlauluperinteen ja bluesgrass-vaikutteiden synteesi, joka koostettiin huhti-toukokuun aikana kolmessa eri studiossa. Siinä miehitys oli Electric Sauna vahvistettuna Janne Vikstenin banjolla. Albumin kansikuva oli Robert Johnson – J. Karjalainen hybridi, joka kuvasikin hyvin paluuta kohti juuria ja maanläheisempää meininkiä. Jukka oli kokonaisuuteen tyytyväinen: "'Valtatiessä' on paljon sellaisia tyylejä, joista mä olen tykännyt ja yrittänyt soittaa niitä niin hyvin kuin omalla tyylillä pystyn. Kanteen haettiin Robert Johnsonia, tyylin esikuvana oli joku Erkki Tantun ja Pentti Haanpään yhteisteos. Tuttuun tapaan Kujasalon Kaitsu sen piirsi, ja tuli hieno. 'Valtatie' on tavallaan ehjä ja hauska, parempi kuin 'Marjaniemessä'." "Mutta jo silloin mä sanoin, että alkoi kyllästyttää J. Karjalaisena oleminen. Kyllästyminen tarkoittaa, että mielessä on jotain, josta ei osaa vielä sanoa, mitä se oikein on. Että mitä mä haluun jatkossa tehdä? Sellainen tyymättömyys alkaa vallita, eikä sydän ollut oikein mukana. Siinä levyllä bluegrass tuntui kivoimmalta, mutta en mä tunnistanut, mikä juttu siinä oli. Silloin mä en vielä tiennyt, että on olemassa sellainen bluegrass old time -tyyli. Taaksepäin katsoessa siinä levyllä selvästi kumisee taivaanrannalla jo old time. Niin kuin illalla voi nähdä taivaanrannassa, millainen päivä huomenna tulee, niin tuossa näkyy old timen kirkkaus…"
	JE SUIS UN HOMME & TELEPATIA Kuuden vuoden jaksolla 1997 – 2003 alkoi karjalaisbiisien kirjo saada aivan uudenlaista väriä, kun niitä alettiin kääntää paitsi englanniksi, myös ranskaksi ja portugaliksi. Helmikuun lopussa 1997 julkaistiin Les Frogs yhtyeen esikoisalbumi 'D Part'. Siitä löytyvät bändin laulajan André Noel Chakerin ranskantamat Jukan biisit 'Elle' ('Hän'), 'Madame Change' ('Onni') ja 'Je suis un homme' ('Mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään'). Jukkaa itseään kuullaan vierailijana soittamassa huuliharppua sekä viimeksimainitulla biisillä että kappaleella 'Salut ma ville'. Käännöksiä Jukan biiseihin syntyi tuolloin englanniksi ja ranskaksi parisenkymmentä, pääosa niistä on tosin jäänyt kirjalliseen muotoon. Näitä tuotoksia on myös sanoitus hyllytettyyn Electric Sauna -biisiin 'Kun satu päättyy'. Mainittujen kolmen kappaleen lisäksi levylle tai nauhoille ovat päässeet ainakin 'Three Old Cowboys' ('Kolme cowboyta', promolevyllä), 'Heroes' ('Sankarit', demonauha) ja extrahieno 'Lifeline' ('Pelastusrengas', demonauha ja demo-CD), kaikki Dallas Waynen tulkitsemina. Muuta yhteistä tuotantoa on mm. sävellys Dallas Waynen esittämään kappaleeseen 'Snowflake On The Hill'. Se julkaistiin jo 1996 Radio Cityn promoCD:nä mainostamaan erityistä laskettelutapahtumaa ja se oli ensimmäinen Andrén kanssa tehty uusi biisi. 'Elle' ja 'Je suis un homme' poimittiin lisäksi Les Frogsien neljä raitaa käsittävälle CD-singlelle, jota on tarjottu kuultavaksi yli 20 maahan. Vastaava, mutta hieman erilainen tarina alkoi, kun lokakuun 1998 puolivälissä Poko julkaisi Eduardo and his Brazilian Aeroplane -nimisen bändin portugalinkielisen CD-singlen 'Botão com âncora' (eli 'Ankkurinappi') / 'Selvagens lupinéias' ('Villejä lupiineja'). Tarina sen taustalla on suunnilleen seuraava: Jukan biiseihin vahvaa hengenheimolaisuutta tunteva, brasilialaissyntyinen Eduardo (Domingues De Jesus) oli bileissä laulamassa yhdessä Anna Hanskin kanssa. Jamimielessä vedetyn 'Ankkurinapin' jälkeen juttusille ilmestyi paikalla ollut ja touhuun ihastunut André Chaker. Jutut johtivat siihen, että Eduardo lähestyi viikon kuluttua Warner Bros:a demolla, WB otti yhteyden Jukkaan ja Jukka Eduardoon... Eri vaiheiden jälkeen Poko sitten julkaisi ensiksi mainitut kaksi biisiä CD:llä. Brazilian Aeroplane, bossa novaa ja brasilialaisjazzia soittava orkesteri, perustettiin Brasiliassa noin 1975. Sen viimeisimpiä saavutuksia ovat Bo Kaspers Orkester –tuotannon käännökset. Tutustuttuaan aikoinaan Jukan musiikkiin Eduardon projektina oli pyrkiä viemään sitä etenkin portugalia puhuviin maihin. Vuonna 2000 Aeroplane oli mukana kokoelmalevyllä 'Live at Ribs', jossa siltä on mm. kappaleet 'Bossa do Jukka' ja 'Heróis' ('Sankarit'). Kolmea vuotta myöhemmin, eli 2003 ajatukset kiteytyivät 13 kappaleen 'Telepatia' -abumin julkaisuun. Siihen Eduardo käänsi biisit portugaliksi ja Anthony "Toninho" Johnson sovitti ne aidon brasilialaiseen asuun. Viimeinen kappale 'Oceano finlandés' on poikkeus. Se on suositun brasilialaissäveltäjä Djavanin kappale 'Oceano', jonka J. Karjalainen laulaa suomeksi omana käännöksenään.
	VANHAA RAUTAA - KEIHÄÄNKÄRKIÄ 1992-2004 Vuoden 1992 lopussa julkaistu menestyksekäs kokoelma 'Suurimmat hitit'oli sisältänyt kattauksen Tähtilampun alla -albumiin saakka. Sen menekki on vuosien saatossa kohonnut liki 130.000 kappaleeseen ja se ehdottomasti Jukan eniten myyty levy. Nyt 2003-04 taitteessa sille haluttiin jatkoa: "Sit ajateltiin, että jotenkin nyt olisi uuden kokoelman paikka. Mä mietin, että siihen laitetaan omat, Jukan Productionsin kustantamat biisit, eli 'Suurimpien hittien' jälkeen tulleet laulut. Tuntui, että tää vois olla kova juttu. Kaitsu teki taas hienot kannet ja mä kirjoitin esipuheen. Siihen levyyn mä panostin aika lailla ja siitä tuli hienon näköinen kokoelma. Nimikin oli hyvä." Nimeksi tuli 'Keihäänkärkiä', ja siihen Karjalainen siis itse valitsi selkeiden hittien ohella myös hieman tuntemattomammaksi jääneitä albumiraitoja, kaikkiaan 24 kappaletta. Listasta puuttuu oikeastaan vain 'Telepatiaa', joka oli jo 'Suurimmat hitit' -kokoelmalla. Koostamisen alkuperäisistä nauhoista teki Jussi Jaakonaho ja kaikki kkäytiin masteroimassa uusiksi Ruotsissa Cutting Roomissa. Vaikka kooste oli ulkonäöltään, sisällöltään ja äänen laadultaan hyvä, niin ehkä mukaan olisi kaipailtu myös jotain ennen julkaisematonta materiaalia. Joka tapauksessa menestys ei ollut niin hyvä kuin Jukka oli odottanut: "mä uskoin siihen aika paljon, mutta rauta ei lentänyt. Rauta ei saanut siipiä alleen, toisin kuin sana. 'Sana sai siivet', mutta rauta pysyi maassa. Maan kamara veti rautaa liian vahvasti puoleensa."
	MIKÄ MAHTAA OLLA IN? – Live 1.12.2003 Joulukuun alussa 2003 oli soitettu Vantaan Tikkurilan kulttuuritalo Vernissan tiloissa Electric Saunan konsertti, joka päätti lokakuussa alkaneen keikkaputken. Se taltioitiin ja julkaistiin DVD:nä erinäisten ekstrojen kera maaliskuun 2004 lopussa. Musiikkimaailmassa oli alettu siirtyä DVD-aikaan, ja elävä kuva oli nousemassa yhä tärkemäpään asemaan, toteaa Jukkakin: "Se oli aikaa, että bändeillä pitää olla tällaisia DVD:tä. Provisualin Cyde Hyttinen toi idean, että tehdäänpä DVD. Me Epen kanssa ajateltiin, että voishan sellaisen tehdäkin, että taltioidaan hyvä bändi. Kuitenkaan mä en koskaan ollut siitä projektista hirveän innostunut. Siihen ei ollut sen suurempaa intoa tai taiteellista intohimoa. Se ei ollut mun ydintekemistä, mulle ovat tärkeitä uudet biisit ja uudet levyt ja vastaavat. Näihin aikoihin myös liittyy tavallaan se innottomuus, joka mulla oli J. Karjalaisena olemiseen. Mutta se DVD onnistui hyvin, siinä on hyviä versioita ja se on hyvin soitettu, kuvattu ja miksattu. Oli hyvä juttu, saatiin hyviä versioita hyvistä biiseistä, toimii hyvin." Bändin setti oli 19 kappaleen hittikimara, joka jakaantui melko tasan eri karjalais-vaiheiden kesken: Seitsemän oli peräisin Mustilta Laseilta, viisi Yhtyeineen -ajalta ja Sauna-biisejä oli myös seitsemän. 'Electric Picnic' ja 'Marjaniemessä' -levyiltä ei ollut raitoja mukana. 'Electric Sauna' -albumilta kuultiin 'Missä se Väinö on?' ja 'Keihäänkärki', 'Laura Häkkiseltä' 'Villi poika' sekä 'Juhlakentällä' ja 'Valtatieltä' 'Hulmukka', 'Kolme kurkea' ja 'Charlie Patton'. Koosteen extroista kannattaa mainita erityisesti J. Karjalaisen haastatteludokumentti marraskuulta 2003 sekä Ennen keikkaa -dokumentti. Mukana oli myös Timo Kirveksen valokuvia, lyhyt bändin historiikki ja soittajaesittely sekä tunnetuimmat levytykset kattanut diskografia. Karjalaisen ja Electric Saunan melko säännöllinen rundaamisen vuosirytmi kevät-kesä-syksy jatkui vielä reilun vuoden verran Tikkurilan keikan jälkeen. Maalis-huhtikuu 2004 oli aika tiukkaa kiertämistä, samoin toukokuun lopusta elokuun alkuun vedettiin suunnilleen kaksi-kolme keikkaa viikossa. Electric Sauna nähtiin vielä tammikuussa 2005 tukikonserttissa Aasian katastrofin uhreille ja viidellä keikalla maaliskuussa 2005, mutta sitten hommalle tuli piste. Kuten Jukka korostaa, ei Electric Sauna (kuten eivät aikaisemmatkaan kokoonpanot) erityisesti hajonnut, mutta toiminta siirtyi telakalle: "Siinä tapahtui paljon asioita. Meidän ohjelmatoimisto Rocktops ajautui konkurssiin. Keikat loppui automaattisesti ja iso rakenne hävisi. Mä jouduin miettimään, että täähän on oikeastaan hyvä juttu. On vaikea pysäyttää suurta pyörää ja ilman tätä olisi ollut kova juttu mennä sanomaan kavereille, että hei, keikat on loppu. Tuli selkeä tilaisuus panna itselle jarrut päälle, hakea uutta ja ottaa iisimmin." Ja näin tapahtui.
	MIDNIGHT SUN'S CHRISTMAS ALBUM Jos Valtatie-albumilla on jo kuultavissa enteitä tulevasta, nuo enteet syvenivät huomattavasti Jukan jouluna 2004 itsekseen kasaamalla banjolevyllä Christmas Album. Siitä valmistui 100 kappaleen käsin numeroitu omakustanne-CD. Tapahtumat lähtivät vyörymään: "Se kaikki lähti siitä, kun mä olin toimittaja Otto Talvion kanssa tekemässä meidän kadulla Valtatiestä jotain juttua. Otto näytti silloin mulle Harry Smithin 'Anthology of American Folk Music' -levyn. [Alkujaan vuonna 1952 kuuden albumin muodostama kokonaisuus, jonne H. Smith kokosi vanhoilta savikiekoilta kaikkea musiikkia: old timea, bluesia, hengellistä.] Mä en ollut koskaan nähnyt sitä. Vaikka tunnen bluesin aika tarkalleen, niin Amerikan folk on jäänyt vähän pimentoon. Se levyhän on folkpiirien Raamattu, niin Dylanit kuin muutkin osas sen ulkoa. Smith ei siinä kertonut kuka on musta ja kuka valkoinen muusikko, oli vain musiikkia. Se oli lähtölaukaus koko folk-buumille 1950- ja 60-luvuilla. Kuulin siinä Oton soittamana siitä joitain pätkiä: Täähän on mieletön juttu!" "Tilasin sen heti Digeliuksesta. Siinä oli banjon soittoa, jollaista en ollut kuullut koskaan aikaisemmin. Se saundi, miten sitä soitettiin ja mitä laulettiin. Kuulosti siltä, että tämä on just sitä mitä mä olin hakenut. Tuli tunne, että haluan ottaa selvää, mikä tää juttu on. Ja nimenomaan niin, ettei ollut mitään ajatusta levyttää tai muuta vastaavaa, halusin vaan oppia. Tuli sama fiilis, kun joskus kitaraa aloittaessa, täytyy tavallaan aloittaa kaikki ihan alusta. Ei olisi kiirettä, ei pakkoa. Voin istua mökissä ja opetella banjoa, meni siihen sitten kaksi, kolme, viisi tai vaikka kymmenen vuotta, ihan sama. Mahtava fillis!" Texicalli Recordsin Martti Heikkiseltä löytyi alkuun aika hyvä viisikielinen banjo: "Ostin sen ja aloin harjoitella. Kävi ilmi, netistä ja muualta, että kyseessä oli tällainen clawhammer-tyyli, mitä mä aloin kutsua rystypuolen tyyliksi, sille ei ollut suomenkielistä nimeä. Se juontaa juurensa Afrikasta ja orjien tyylistä soittaa, se oli se kaikkein vanhin banjonsoittotyyli. Kävi myös ilmi, että siinä käytetään erilaisia virityksiä, hyvinkin kummallisia. Siitä tulee tietty, tavallaan sininen sävy, missä yhdistyy blues ja kansanmusiikki ja kaikki vastaava. Siinä löyty kaikki ne elementit, mitä mä olin bluegrassissa kuullut ja tykännyt. Koska bluesgrass-biisit on usein kehitettyjä old-time juttuja, niin tässä ne hyvät jutut oli tavallaan raaimmillaan. Tässä virtasi ydinmehua." "Mä aloin opetella banjoa. Meni puoli vuotta ja osasin sitä aika hyvin, kunnes kävi ilmi, että mä olin opetellut sen väärin. En ollut nähnyt mallia ihan tarkkaan, käsi teki sellaista erikoista liikettä ja totesin, ettei voi jatkua näin. Ei siinä mitään, sitten piti opetella uudestaan. Vuoden kuluttua mä osasin mielestäni jo aika hyvin. Kun mä äänitin soittoani, niin se kuulosti vieläkin vähän oudolta. Mutta ei ollut mitään kiirettä, oli vain into ja hauskuus. Mä olin tilannut amerikasta levyjä ja kuunnellut niitä ja löytänyt mielettömästi uusia lauluja. Isoja biisejä, sellaisia mitä mä en ollut koskaan kuullut." "Harjoittelin vielä toisen vuoden ja jutut meni eteenpäin. Pertti Hakala oli ystävällisesti apuna. Soitettiin yhdessä, hän viulua ja mä banjoa. Seppo Sillanpään luona Hollolassa mä kävin myös soittamassa ja hän neuvoi mulle jotain juttuja." "Takana oli parin vuoden banjoharjoitukset, mä olin päässyt melko pitkälle. Olin jopa tehnyt itse banjon, joka myöhemmin päätyi Lännen-Jukalle. Mä oon tehnyt sen vanhasta pelastusarmeijasta ostetusta kehärummusta ja kitarankaulasta. Mulla oli vanha (Hilkka Taskisen) Levinin tai vastaavan pelastusarmeijan kitaran kaula. Sain jollain ihmeen kaupalla yhdistettyä ne toisiinsa traditionaalisella tavalla, niin että se keppi meni siitä rummusta läpi. Kaulankulmastakin tuli oikea. Panin kielet kiinni ja jumankaut miten hyvä soundi siinä oli. Sellainen soundi, josta tuli tunne, että tällä mä haluan äänittää kotona." "Ja sitten tuli Midnight Sun's Christmas Album. Se syntyi joulun aikoina 2004. Äänitykset lähti siitä, että mä halusin vaan itse nähdä, pystynkö pitämään banjolla biisin koossa sen tarvittavat kaksi kolme minuuttia. Mä olin kuunnellut kaikkia vanhoja kenttä-äänityksiä ja muita vastaavia, ne oli tuon materiaalin tapaisia. Hyvin erikoisia soundeja, ei mitenkään taitavasti esitettyjä. Jotkut kuitenkin onnistui multa aika hyvin muutaman oton jälken. Kun kokeiluja oli sellaiset parikymmentä, tuli hauska idea, että näistähän voisi tehdä levyn. Voisi antaa kavereille lahjaksi." "Levyn esittävä artisti, Midnight Sun -hahmo oli joku blues-aikana kehitelty pseudonyymi. Se nimi vaan kuulosti aika hyvältä. Siitä jäi myös fiilis, että täähän on aika kiva tapa tehdä levyjä, että miksi täytyisi olla jossain studiossa. Voisi tehdä vanhaan tapaan kertaotoilla." Omakustanteelle päätyi lopulta 14 kappaletta, monet niistä vanhoja amerikkalaisten vuoristoalueiden sävelmiä, kuten 'Train On The Island', 'Breaking Up Christmas', 'Cumperland Gap', 'Cluck Old Hen', 'Shady Grove' ja 'Sandy Boys'. Alan Lomaxin aarteistoa on ainakin 'Kitchie Kitchie Ki-Me-O'. Tulkintojaan useista niistä ovat esittäneet myös monet, monet suuretkin jenkkitähdet, kuten 'Wildwood Flower' (Carter Family) tai 'Satan, You Kingdom Must Come Down' (Willie Nelson), vaikka näiden versiot eivät olleetkaan Jukan esikuvina. Suomalaista makua Jukka sai mukaan muutamista kansanlauluista, 'Härmä Wedding' ('Härmän häät'), 'Kurikka Boys' ('Kaksipa poikaa Kurikasta') ja 'Clock Struck Five' (R. Raalan eli Berndt Sarlinin 'Kello löi jo viisi'). Omakustanteelle päätyneet kokeilut tulisivat olemaan kauaskantoisia: "Mutta sitä mä en silloin jouluna vielä tiennyt, että se Midnight Sun olisi jonkinlainen Lännen-Jukan esi-isä, jolta Lännen-Jukka sitten jopa perisi sen banjon. Kuitenkin siinä se itu Lännen-Jukkaan on. Levyn tekotapa, kappaleet, myyttinen kehitelty hahmo – koko konsepti oli siinä. Sitten myöhemmin vain paranneltiin sitä." Kuriositeettitietona, että Midnight Sun esiintyy myös DJ Slow:n albumilla 'This Is Now', sen kappaleella 'Keep Moving'.
	LÄNNEN-JUKKA vs. JUHLAKOKOELMA Keväällä 2004 levy-yhtiön Epe Helenius halusi jälleen tehtäväksi kokoelman, muistaa Jukka: "Mä en ollut ajatuksesta ollenkaan innostunut. Se nimittäin tapahtui ihan samaan aikaan, kun mulla alkoi Lännen-Jukka kehkeytyä. Tuntui selvästi, että kokoelmalla mä pilaisin koko sen homman, enkä haluaisi missään tapauksessa olla minkäänlaisessa kokoelmassa sen kummemmin mukana." "Toukokuussa 2004 Lännen-Jukka ilmestyi mulle. Mä olin mennyt Keltaiseen taloon ja ajattelin kokeilla tehdä muutaman biisin entiseen karjalaistyyliin. Kävi sama kuin yleensä – mulla on hyviä melodioita, mutta sanoitus on todella vaikeata. Tuntui etten keksi mitään." "Olin just keväällä lukenut Dylanin muistelmat Chronicles. Se oli varmaan englanniksi silloin ilmestynyt ja teki muhun suuren vaikutuksen. Se oli hemmetin hyvää tekstiä, hyvin kirjoitettu, yksityiskohtia ja avointa kerrontaa. Siitä jäi mieleen Dylanin sanomana, että yhdessä kansanlaulussa on enemmän aineksia kuin monessa romaanissa. Siinä mä pohdin, etteikö meillä olisi mitään kansanlauluja, joihin voisi perustaa laulujen tekstin, ettei tavitsisi aina sanoittaa uudestaan. Mulla oli niissä mietteissä banjo sylissä ja soittelin kaikkia Charlie Pattonin bluesbiisejä. Ja mä olin harjoittanut ääntäni samanlaiseen saarnasäröön, että se on kivan tai erikoisen kuuloista. Työhuoneessa on paljon vanhoja rekilaulukirjoja. Avasin yhden niistä ja tuli se [Hiski Salomaankin levyttämä] kappale, että Talvella maa on valkoinen ja kesällä viheriöi…" "Avautuu se kirja siitä, mulla oli banjo ja olin laulanut sitä Missisipi bluesia Charlie Pattonilta möreällä soundilla. Katotaas, miltä kuulostaisi nuo vanhat suomalaiset sanat Pattonin tyyliin. Unohdin sen aluperäisen melodian ja lauloin miten nyt mieleen juolahti. Pidetään säestys mahdollisimman yksinkertaisena, tosi karuna. Oli minidisk, jolla mä äänitin sen ja pikkuinen Tivoli audio -radio, jolla mä kuuntelin, siinä on hyvät soundit." "Tuntui menevän ihan mukavasti. Sytytin piipun ja kuuntelulle. Täytyy korostaa minidiskiä ja Tivoli audiota, niiden ansiosta soundi oli hyvä ja hemmetin hauska. Minidiskissä on oma kompressointi ja Tivolissa aika hyvä botne. Kun alkoi soida, niin se kuulosti kuin vanhalta savikiekolta, tosi hyvältä. Sit alkaa tää mun laulu, jota ei itse laulaessa kuule. Kun se alkoi tuleen sieltä, niin tuli erikonen fiilis, että kuka tässä laulaa. Että se on niin erilainen. Toi ei oo mun ääni. Ennen kuin tää kuuntelu oli ohi, mä tiesin, että tän täytyy olla Lännen-Jukka. Hiski Salomaan biisistä tuli joku mielleyhtymä, ett tää nyt on varmaan se Lännen-Jukka. Sit se menee eteenpäin, ja kun se biisi on loppu, mulla on ihan selkeä käsitys siitä, mitä mun pitää tehdä. Se stoori, että mä olen tavannut Lännen-Jukan ja kaikki vastaava. Mun elämässä ei montaa sellaista hetkeä ole ollut, jolloin tulee konkreettisesti sarjakuvaefekti, että lamppu syttyy. Muistan ajatelleeni, että mulla on tässä mukavaa tekemistä seuraavaksi viideksi vuodeksi. Aika lailla niin se sitten menikin." "Samalla tuli hirveä helpotus, kun on ollut kuin seinä ettei pääse eteenpäin. Eihän mun tarvinnut kuin availla niitä rekilaulukirjojen sivuja. Parin viikon päästä mulla oli ainakin kahden levyn verran materiaalia, kaikki tuntui todella helpolta. Mä tein nopeasti demon, jota menin soittamaan Epelle. Olin todella innoissani." "Meidän pitää tavata Epen kanssa Strindbergin kahvilassa. Mä tulen innosta puhkuen esittelemään mielestäni kovinta juttua mitä mä olen tehnyt koskaan – Lännen-Jukkaa – ja samassa neuvottelussa Epe alkaa esittelemään kokoelma-ideaansa. Siinä on sitten näiden intressien yhteensovittaminen. Mä tiesin silloin, että mä tulisin sen talven äänittämään sitä Lännen-Jukkaa." "Ei siinä lopulta hirveesti ollut yhteensovittamista. Keksittiin tällainen ratkaisu, että pannaan molemmat nämä jo julkaistut kokoelmat yhteen – 'Suurimmat hitit' ja 'Vanhaa rautaa' – niin siinähän se on. Silloin oli muotia panna DVD:tä mukaan, ja Epe halus niitä. Ja tullaan taas siihen, ettei se ole mun ydinkamaa. Mua ei kiinnosta millään tavalla kaivella vanhoja tv-ohjelmia, inhottaa suorastaan niiden katsominen. Mutta oma levynsä niistä siihen pakettiin tuli." Joulukuussa 2005 julkaistiin rajoitettu 5000 kappaleen painos kokonaisuutta, jossa oli molemmat mainitut kokoelmat kääräistynä pahvikoteloon. Se sai Epen haluaman nimen 'Juhlakokoelma 1981-2005', vaikka mitään varsinaista juhlan syytä ei ollutkaan olemassa. Vanhaa rautaa on mukana sellaisenaan, mutta Suurimmat hitit -albumi oli muotoiltu tuplaCD:ksi, tai oikeammin CD+DVD:ksi. levyllä on J. Karjalaisen ja Mustien Lasien keikkataltioinnit 'Härmärock'-ohjelmasta vuodelta 1981 ja 1987 ohjelmasta 'Seitsemänkympin juhla – vaihtoehtobileet' ja näiden lisäksi vuoden 1981 tv-haastattelu, seitsemän muuta tv-esiintymistä 1980-luvulta sekä kahdeksan varsinaista musiikkivideota vuosien varrelta. Televisio- ja konserttitaltiointien äänet miksattiin tätä varten uudelleen ja niihin saatiin parempilaatuinen ääni. Kokoelma ei saanut kovin suurta huomiota eikä Jukkakaan sitä mitenkään erityisemmin noteeraa. Toisin kävi neuvottelussa esitellylle Lännen-Jukka -konseptille.
	LÄNNEN-JUKKA - AMERIKANSUOMALAISIA LAULUJA Karjalaisen uuden suunnan kaipuu ja juurimusiikin kaivaminen johti siis "ilmestyksen" kautta lopulta rohkeaan ideaan, päätökseen ja uuteen konseptiin: Syntyi tarina Lännen-Jukasta. Tarinan mukaan Lännen-Jukka Karjalainen (1900-1981) lähti Yhdysvaltoihin viimeisen siirtolaisaallon lopulla 1920. Lännen-Jukka palasi Suomeen pulakauden alkaessa 1930-luvun alussa, toi mukanaan musiikin ja tartutti sen 1973 nuoreen, mummolassa kesiään viettävään J. Karjalaiseen, josta tuli hänen kisällinsä. "Kerroin kaikille tätä Lännen-Jukka -tarinaa, että olen tavannut tällaisen tyypin. Kun mä aloitin sen stoorin, kaikki kysyi, että onks tää totta? Ei, kun mä oon keksinyt sen. Minuutin päästä kysyttiin taas samaa uudestaan. Ja sama vastaus: "Mä oon keksinyt sen." Ja taas uudelleen. Lopulta mä en jaksanut enää oikoa. Ei viitsinyt toisaalta valehdella, mutta ei toitottaakaan suureen ääneen, että Lännen-Jukka on keksittyä. Tiivistykseksi tuli, että kyllä TARINA on tosi. Kaikki tajuaa, ettei Lännen-Jukan legenda ole totta, mutta ihmiset haluaa mennä tarinaan mukaan, niin kuin elokuvienkin kanssa. Täytyy uskoa ja mennä mukaan vaikka ei pohjimmiltaan uskoisikaan." Äänityksiin Lännen-Jukka -levyä varten siirryttiin Keltaiseen taloon kevättalvella 2006: "Oli aika viileää. Käytin huopatossuja, Jaloviinaa ja koivuhalkoja." Originaalin soundin saamiseksi äänityskalusto oli merkittävässä roolissa: "Lauloin ja soitin t.bone RB-700 nauhamikrofoniin. Mikrofoniesivahvistimena oli Nagra IV-A nauhuri. Taltioin esityksen AKAI DPS-16 kovalevytallentimella." Esitykset olivat monofonisia kertaottoja, ja niissä instrumenttina viisikielinen Kevin Enochin tekemä Tradesman banjo ja Gibson L-1 kitara. "Olen koettanut olla mahdollisimman uskollinen alkuperäiselle: soitan banjoa vanhaan tapaan rystypuolelta ja käytän karheaa laulutapaa." Äänityksissä ja miksauksissa tärkeänä lenkkinä niin tässä kuin tulevissakin Lännen-Jukan koitoksissa oli Janne Viksten. Tyylillisesti Lännen-Jukka -albumin 15 laulua ovat yhdistelmä Yhdysvaltain etelän vuoristoseutujen tanssimusiikkia, Mississippin bluesia ja vanhoja suomalaisia rekilauluja. Melkein kaikki on merkitty J. Karjalaisen sävellyksiksi, joissa on perinteiset (trad.) sanat. Kunniapaikalla albumin avauksena on 'Oksakruunu' (Talvella maa on valkoinen). Kokonaan Jukan käsialaa ovat 'Sormus se kulki itteksensä' sekä 'Nancy ja Sally'. Poikkeuksen amerikantraditiosta muodostavat kansansävelmät 'Minun kultani kaunis' on sekä 'Piupali paupali' ja ruotsalaisen opettaja, kirjailija ja säveltäjä Emmy Köhlerin 1800-luvun loppuvuosien sävelmä 'Nu tändas tusen juleljus'. Viimeksi mainitun originaali on tietenkin 'Nyt syttyy valot tuhannet' taikka virren 13 sanoin 'Nyt sytytämme kynttilän'. Suomalaiset Kullervon (Tapio Kullervo Lahtisen) säkeistöt saivat tässä karjalaislisää ja lopputuloksena oli 'Hoopon joulu'. Materiaalia kertyi runsaasti: "Piti tutkia kymmeniä ottoja samoista ja eri biiseistä. Paljon jäi julkaisematta, mutta pääosa ylimääräisistä päätyi seuraavalle levylle." Levyn kotelo muotoiltiin kirjaksi, joka sisältää Lännen-Jukan tarinat ja laulujen sanat. Sanat olivat suomeksi ja englanniksi, käännökset "amerikansuomalaisia varten" teki, niinikään tässä kuin myöhemminkin, Arttu Tolonen. Jukan mielestä kokonaisuudesta tuli hieno: "Sanoista tuli todella hauskat. Käännöksinä niitä voi lukea ihan uudella tavalla. Halusin siihen painetun, kangassidotun kirjasen ja kluutatut kannet, se tehtiin Italiassa. Ihan ekassa painoksessa on musta kangasselkä. Se meni viikossa loppuun. Uutta piti odottaa melkein kuukausi, onneksi saatiin ennen joulua. Sekin tuli Italiasta, mutta valkoisella kluutilla. Kun sekin myyntiin loppuun, sirryttiin pahvikansiin." Levystä ilmestyi vähän myöhemmin myös erillinen, Fullsteam Recordsin toteuttama pieni vinyylipainos. Myös netti sai nyt uudenlaista käyttöä. Lannenjukka.fi -sivuille koostettiin konseptia tukemaan laajahko kokonaisuus, mihin kuului niin kuvitteellisten taustojen esittelyä, muttamia "tarinoita laulujen takaa", kuin laulujen sanat ja jopa gramofoni-ikkuna ääninäytteitä varten. Levystä tuli välitön menestys niin kansan kuin kriitikoidenkin parissa ja tulokas jopa valittiin vuoden levyksi: "Kyllä fiilis oli ihan tolkuttoman hyvä, kun huomas että täähän menee hyvin läpi. Monenlaiset uudet ihmiset tykkäs, monet vanhukset, vaihtoehtoväki, reggaeporukat, siirtolaisten jälkeläiset. Oli liikuttavia tilanteita, kun katsomassa oli rinnan punkkareita ja vanhoja veteraaneja Lännen-Jukkaa kannustamassa. Lännen-Jukka oli myös tribuutti mua ennen olleille laulumiehille. Se oli "amerikansuomalaista musaa", vaikka ei se oikeasti ole mitään aitoa amerikansuomalaista. Se on omaa musaa, jossa on amerikkalaisia ja suomalaisia elementtejä. Halusin tehdä sen niin hyvin, että se ansaitsisi oman oikeutuksensa ja pystyisin olemaan osa isoa laulumiesten virtaa. Se oli mulle laulumiehen loppututkinto." Uuden roolihahmon keikkailu käynnistyi todenteolla lokakuussa 2006. Myös joitakin soolokeikkoja oli, mutta yleensä lavalla oli klassinen string band-kokoonpano: banjo, kitara ja viulu. Lännen-Jukka String Bandiin tulivat viulustiksi Ninni Poijärvi ja kitaraan Mika Kuokkanen. Jo ennen levyn julkaisua oli joitakin Lännen-Jukka -keikkoja. Ninni Poijärvi sai kutsun kesällä 2006 Kaustisille oman trionsa kanssa ja hän pyysi yllätysnumeroksi mukaan Karjalaisen. Tiedossa oli, että esiintymässä olisi myös Karjalaisen suosikkiartisti Dirk Powell yhtyeineen. Sisäkonserttiin porukat oli buukattu peräkkäin ja tapaaminen takahuoneessa johti öiseen jammailuun majoitustiloissa, jonka jälkeisenä päivänä järjestettiin Juhlateltassa yhteinen esiintyminen. Seuraavana vuonna 2007 juttu sai jatkoa Helsingin juhlaviikoilla, jossa esiintyi ensin Powell Riley Bauguksen ja kumppaneiden kanssa, sitten Lännen-Jukka ja lopulta molemmat kokoonpanot yhdessä. Juhlaviikkojen kokoonpanosta löytyi lisää hengenheimolaisia, nimittäin Sammy Lind ja Caleb Klauder, jotka sitten esiintyivät Lännen-Jukan sekä Poijärven Hoedownin kanssa helmikuussa 2008. Merkittävä tunnustus uusista ja vanhoista saavutuksista oli Erikois-Emma 2006. Edellinen Emma-palkinto oli kymmenen vuoden takaa.
	PARATIISIN POJAT Seuraava levytys oli Paratiisin pojat, jolle vahva pohjustus tapahtui Lännen-Jukan vuoden 2007 huipentuessa String Bandin Amerikanreissuun Suurten Järvien alueelle. Porukka kierteli kolmisen tuhatta kilometriä Michiganin ja Minnesotan seuduilla sekä Kanadan Thunder Bayssa syyskuun lopussa (13.9.- 2.10.2007). "Samaan aikaan kun Lännen-Jukka ilmaantui maisemiin, tuli tv:stä Erkki Määttäsen dokumentti Haapalan pojista Mihiganista. Se näytti ihan Lännen-Jukan meiningiltä. Tapasin Määttäsen sattumalta Suomenlinnan lautassa ja tuli puhetta Lännen-Jukasta. Samanaikaisesti tuli kirjeitse kutsu Minneapolisin yliopistolle esiintymään. Jukka Savolainen, tutkija amerikoista oli myös kuullut Lännen-Jukan ja halusi, että me tultais soittamaan sinne. Pantiin asiat yhteen pakettiin, että Määttänen kuvaisi, kun me ollaan Lännen-Jukkaa etsimässä. Tämä keksittiin jo varhaisessa vaiheessa, aika pian kun levy oli ilmestynyt. Todettiin kuitenkin, ettei lähdetä hosumaan, vaan mennään vasta seuraavana syksynä. Kevät ja kesä tehtiin stringbandilla keikkoja, ja sitten lähdettiin amerikoihin." "Se oli mahtava matka. Tavattiin ne tv-ohjelman Haapalan pojat ja myös Bohjosen veljekset ja monia muita. Määttänen oli ollut siellä useasti kuvaamassa, ja se avasi ovia eri paikkoihin. Sen matkan aikana tapahtui tosi paljon. Ainut epämiellyttävä episodi oli amerikoihin pääsy. Jouduttiin rajalla kuulusteluhuoneeseen, kun oli soittokamat ja muut tarpeet mukana, eikä ollut mitään työlupia. Lopulta ne tykkäs vaan jututtaa meitä siellä sellaiset reilut kolme tuntia. Hyvin erikoista eikä mitenkään kivaa, siitä jäi erittäin huono fiilis." "Ajettiin pitkät matkat, käytiin Kanadassa pienillä filmifestareilla, tehtiin pieniä keikkojakin. Tavattiin paljon ihmisiä, musikantteja ja muita. Tutustuttiin myös Jingo Viitalaan, joka oli suurlauluaarteiston omistaja ja tehnyt kappaleita itsekin. Wisconsinissa oli Jim Leary, professori jolta kuulin polkabilly-termin ekaa kertaa ja josta tuli Paratiisin poikien ja Polkabillyn rebelsien kummisetä. Hän tykkäsi meidän meiningistä ja hokasi heti mitä me ajettiin takaa. Leary oli myös Alan Lomaxin arkiston tuntijoita. Siellä Wisconsinissa hän kysyi, että tiedänkö Lomaxin äänittäneen myös suomalaisia siirtolaisia. En tiennyt. Vuonna 1938 Mihiganissa yläniemellä Lomax oli tehnyt kongressin kirjastolle äänityksiä aikamoisen määrän. Jim lupasi lähettää niitä, ja kuuden CD:n verran matskua tulikin postissa. Se oli mieletön elämys kuulla 80 vuoden takaa, kun suomalaiset örvelsi näitä kappaleita: hengellistä ja loitsuja ja vaikka mitä aineistoa, mitä ei koskaan ole millään levyillä julkaistu." "Viimeistään siinä vaiheessa alkoi muodostua Paratiisin pojat. Oli kysytty, mitä tulisi seuraavaksi. syksyllä 2007 mä tiesin, että uusi levy pitää tehdä. Ennen matkaa muistan ajattelleeni, että sen nimi voisi olla vaikka Mosquito Inn tai vastaavaa. Mutta en tiennyt ihan suuntaa. Lauluja oli jäänyt yli paljon, ja nyt niitä tuli roppakaupalla lisää. Selvää oli, että samaa linjaa jatketaan, mutta ei suoraan samalla kaavalla, ei yksin pelkän banjon kanssa. ja Mikan kanssa oli mahtavaa soittaa keikoilla, mutta ajattelin että levyllä heidän kanssaan soundi olisi ollut liian kevyt tai uskaltaisiko sanoa viihteellinen. Lännen-Jukan karuus piti säilyttää. Yksi tie olisi ollut se, että nämä tutuksi tulleet tosi kovat amerikan soittajat Sammy Lind, Caleb Klauder, Dirk Powell tai Riley Baugus olisi voitu saada mukaan. Mä en kuitenkaan halunnut tehdä amerikkalaista old time ‑levyä suomenkielisillä teksteillä, vaan jotain ihan muuta. Mietiskelin, että jos banjo on Amerikan musiikin ikoni, niin Suomessa vastaava instrumentti on haitari. Ja kun mulla on 20 vuotta ollut kaverina maailmanluokan pelimanni Veli-Matti Järvenpää, mieletön soittaja jolla on tyyli ja koko homma täysin hallussa, niin siitä se alkoi hahmottua." "En ollut koskaan kuullut Appalakkien musiikissa sellaista kokoonpanoa, jossa olisi viisikielinen banjo ja kaksirivinen haitari, mutta kerta se olisi ensimmäinenkin. Pidettiin kokeilut Keltaisessa talossa ja todettiin että täähän toimii. Päästiin taas siihen samaan, että olisi "alkuperäinen" soundi, joka ei kuitenkaan ollut mistään kotoisin. Kukaan ei voisi sanoa, että sen pitäisi olla jotain muuta kuin se on, mutta joka olisi täysin uskottavaa omalla tavallaan. Siinä yhdistyi taas kuin huomaamatta Amerikka ja Suomi, ja juttu kehittyi ja meni eteenpäin." "Ensimmäinen koeäänitys me tehtiin Panasonicin puhelinvastaajaan, jossa oli mikit sisällä. Soundi oli mieletömmän hyvä. Siinäkin vehkeessä oli joku kompressori, niin että se kuulosti todella vahvalta. Otettiin vähän jaloviinaa ja mentiin nukkumaan. Kun jatkettiin, niin sitten ei tullutkaan mistään mitään. Oli useampiakin mikkejä kokeilussa, mutta alkoi kuulostaa todella surkealta ja voimattomalta. Tuli fiilis, että pitääkö nää kaikki nyt äänittää puhelinvastaajalla." "Onneksi keksittiin, että siinä Nagrassa on automaattisäätö, auto. Käyttöohjeesta luin, että se on 'for non professional persons who want to make professional recordings.' meille. Hyvin voimakas limitteri-kompressori, joka esimerkiksi nostaa banjoa, jos se on hiljainen. Pohdittiin, että voiko näin tehdä? Joka tapauksessa sillä se äänitettiin. Käytössä oli vain yksi mikki. Se on monoäänitys ja siinä oli tekemistä, että saatiin kaikki, laulu-haitari-banjo, balanssiin. Sillä auto-asennolla se onnistui, eikä tarvinnut enää muuta ratkaisua miettiä. Biisit purkitettiin 3-4 session aikana ja yhtäkkiä meillä oli kappaleet valmiina." Paratiisin pojat -levylle päätyneistä kappaleista siis osa oli Lännen-Jukka -sessioiden jäämistöä. Pääosin kappaleet on nyt merkitty perinteisiksi (trad.) niin säveliltään kuin sanoituksiltaankin. Kaksi löytöä tuli Jim Learyn Lomax-kokoelmasta (Frank ja Erkki Mäeltä taltioidut 'Varoitus Duluthin pojille' ja 'Sun kloorin kloorin halleluuja') ja lisäksi 'Matin muija' löytyi Erkki Mäen New Yorkissa tehdystä levytyksestä vuodelta 1926. 'Tanssit Kiipillä' oli Veli-Matti Järvenpään ohjelmistosta (alkujaan Viola Turpeisen kappale). H uuliharpunsoittaja Les Ross opetti Amerikanmatkalla 'Meinasin meinasin' -kappaleen. Yksi lapsuuden suosikkibiiseistä, 'Haamu ja Marjaana' putkahti esiin amerikansuomalaisten äänitysten joukosta ja se sopi täydellisesti mukaan. Kappaleita muotoutui myös niin, että Jukka otti vanhat suomalaiset sanat ja amerikkalaisen old time melodian yhdistäen ne. Tällaisia olivat 'Aarre kallis' (sävel Clarence Ashleyn 'Coo Coo Bird'), nimikappale 'Paratiisin pojat' (suomalainen ryyppylaulu Dock Boggsin 'Country Blues' -säveleen) sekä 'Tule meille vaan' ('Tula tullaallaa'). Viimeksi mainitun pohjan melodia on alkuperältään Buell Kazeen 'Buthers Boy', jossa tarinassa on toisiaan rakastavat tyttö ja poika. Rakkaus kielletään, tyttö hirttäytyy, ja laulu kertoo kuinka isä leikkaa tytön alas… "Kieltämättä tuli aika erikoinen yhdistelmä." Raidat 'Jumalan karitsa' ja 'Viimeisen kerran' ovat kokonaan Jukan käsialaa ja näppärässä 'Natisuta hetekata' -biisissä on Karjalaisen sanat mukaeltuun Charlie Pattonin kappaleeseen 'Shake It and Brake It'. Levy ilmestyi lokakuun lopussa 2008, jälleen myös vinyyliversiona. Seuraava kesä puolestaan meni mukavasti keikkaillen kahdestaan Veli-Matti Järvenpään kanssa. Dokumentti Lännen-Jukka Amerikassa esitettiin viisitoistaminuuttisena YLE1:ssä lokakuussa 2009, eräissä tapahtumissa nähdyissä esityksissä on ollut myös liki puolet pidempi versio.
	POLKABILLY REBELS Seuraava levy 'Polkabilly Rebels' täydensi Lännen-Jukan trilogian. Hyväksi havaittu linja jatkui, mutta jälleen uusin kujein: "Nämä kaikki kolme on samasta lähteestä: 'Lännen-Jukka' ajoittuu 1920-30 lukuun. On banjo, puuvillapellot, kaikkein savikiekoin meininki. Sitten 'Paratiisin pojat' kuvaa aikaa sodan jälkeen. Koin voimakkaasti sellaisen aikakauden fiiliksen, kun oli tukkijätkät, lumberjackit ja vastaavat. 'Polkabilly Rebels' on tietysti jo 1950-lukua, vähän kuin rockabillyä. Mennään ajassa ja kehityksessä eteenpäin. Kaikki tämä tapahtuu mun täysin kuvitteellisessa, taiteellisessa maailmassa. Tässä Lännen-Jukan legendassa ei ole mitään totta, mutta silti se on uskottavaa ja autenttista tarinaa." Soittajaporukkaa laajennettiin nyt siten, että pystybassoon tuli Mitja Tuurala ja sähkökitaraan Tommi Viksten. Jukka soitti kitaran ja banjon ohella viulua ja Veli-Matti Järvenpää 1- ja 2-rivisiä haitareita. "Jo vuotta aikaisemmin olin kysynyt Mikeltä ja Tommilta, että tuutteko soittamaan rockabillytyyliin biisejä ja totta kai ne tuli." Levy äänitettiin Sonic Pump -studiossa Helsingissä marraskuussa 2009 ja tammikuussa 2010. Kiekko kiilasi ensimmäisellä viikollaan maaliskuun 2010 lopussa tapahtuneen julkaisun jälkeen Suomen virallisen albumilistan ykköspallille. 'Polkabilly Rebelsin' musiikillisena runkona ovat kesällä 2009 kuolleen "Michiganin Toivolan teräsnaisen" Jenny "Jingo" Viitalan laulut. Amerikanmatkalla tavattu Jingo lahjoitti Jukalle c-kasetillisen äänittämiään lauluja. Neljä niistä päätyi tälle levylle: "'Polkabilly' -levylle mä panttasin Jingo Viitalan biisejä, vaikka niitä soitettiin jo Paratiisin poikien aikana. Meillä oli versio ainakin 'Siantappolaulusta', ja myös 'New Orleansin tappelu' taltioitiin Veli-Matin kanssa. Mä ajattelin, että Jingo-juttu on niin iso, että sitä kannattaa säästää, kun kerran 'Paratiisin pojat' oli jo niin hyvin paketissa." Vahvat peruspilarit uudella levyllä olivatkin Jingon laulut; 'Teksasin keltaruusu', 'Siantappolaulu', 'New Orleansin tappelu' ja 'Wabash Cannonball'. Alan Lomaxin aarteistosta otettiin mukaan kaksi Aapo Juhanilta tehtyä taltiota Mihiganista vuodelta 1938, 'Kauppias Intiassa' ja 'Vingelska'. 'Hopeinen veitsi' on kappale, millä Jukka on opetellut soittamaan viulua: "Siinä oli niin hieno melodia ja idea, että mä käänsin sen vaan. Koska se tarvitsi laulajaksi naisen, pyysin siihen Leinosen Marjon." Lännen-Jukan kappaleita edustaa 'Piru laulunopettajana' ja alkuperäiseksi Polkabilly Rebels -lauluksi on tituleerattu 'Amasa Blues'. "Siitä mun banjon tarinasta tulee puolestaan 'Hilkka Taskinen'. Sen banjon päässä lukee hopealaatassa Hilkka Taskinen. Mä tiesin, että se siihen käytetty kitaran kaula on peräisin pelastusarmeijasta. Enkä muuta tiennytkään. Näytti, että se voisi olla 1920-30 luvulta. Mä tein sitten sellaisen biisin, missä pohdin, että miten se olisi voinut olla. Aika kova juttu oli, että levyn julkaisun jälkeen mulle tuli kirje pelastusarmeijasta. Ne olivat löytäneet Hilkka Taskisen tiedot. Hän oli vanhoilla päivillään kohonnut pelastusarmeijan upseeriksi [ja Sotahuuto-lehden päätoimittajaksi], sain sen valokuvakin. Tommoisessa esineessä, siinä on jokin erityinen tunne. Biisissä on vanha amerikkalainen sävelmä [kansanlaulu 'A Lazy Farmer Boy'], johon mä tein ne sanat." 'Karjalan poikii' on Veli-Matin bravuurinumero: "Siihenhän on vaikka minkälaisia sanoja. Kaikki on tuntevinaan sen, mutta ei ole ketään, joka olisi viime aikoina levyttänyt sen. Eikä kukaan niin hyvin kuin me ollaan tässä tehty, esitys tuo sen kappaleen tähän aikaan." 'Rakas mestari' on amerikkalainen hengellinen laulu 'Wayfaring Stranger' Manta Halttuselta Alahärmässä 1942 tallennetuin sanoin: "Sain yhdeltä kaverilta laulukirjan, jossa oli hengellinen osasto ja siinä tämä 'Mestari' -kappale. Se näytti niin tutulta, että mietin voisko tämä olla 'Wayfaring Stranger'. Pyysin Katia soittamaan ne nuotit siihen, ja melodia oli niin lähellä, että ne oli ihan samaa puuta. Se oli hauska vetää ikään kuin oikeilla sanoilla, eikä kukaan pysty enää nykyään tuollaisia sanoja kirjoittamaan. Kun monet amerikkalaiset soittajat kuuli tätä, vaikkapa herkkiä lauluja kirjoittava Martha Scanlan, ne oli että tää on ihan mieletön. Se oli heille tuttu, mutta eivät he olleet kuulleet sitä aiemmin suomeksi laulettuna. Suomi oli niille kuin joku intiaanikieli, siis siten, että kaikki laulun painotukset kuulosti ihan luontevilta, vaikka he eivät ymmärtäneet sanaakaan." Levyn kotelo oli jälleen korkeatasoista työtä. Tekstit käänsi tuttuun tapaan Arttu Tolonen ja mukana oli kaksikielinen iso tekstiliite. Vinyyliversio tehtiin ja erikoisuutena sadan kappaleen c-kasettipainos. "Kansi pitää mainita erityisesti. Sen tilasin Nashvillesta Hatch Show Printiltä. Se on firma, joka on tehnyt näitä sata vuotta puupainolla ties kenelle, Elviksestä alkaen, nyrkkeilijöille, sirkuksille... Toimii siellä edelleen, aivan fantastinen palvelu, edullinen, homma pelaa, hieno lopputulos. Sika valittiin kanteen, koska sika oli muutenkin tapetilla…" 'Polkabilly Rebelsin' myötä Lännen-Jukan ura näyttäisi olevan lakipisteessään, ainakin mitä tulee studiossa tapahtuvaan työskentelyyn. Esiintymislavoilta Lännen-Jukan voi tarvittaessa vielä silloin tällöin löytää, J. Karjalaisella puolestaan on kaikenlaista uutta kiikarissaan…
	KAPPALEITA MUILLE JA MUIDEN KANSSA Lännen-Jukka on menestyksensä ansiosta tunnetuin Karjalaisen sivupersoona, mutta vuosien varrella niitä on ollut pienemmässä mittakaavassa toki muitakin. Lisäksi vierailuja eri artistien levyille on kiitettävässä määrin, kuten myös muiden tulkintoja hänen sävellyksistään ja/tai sanoituksistaan. Robert Johnson -tyylin blues-duossa Jinx hahmona oli Joker Jay, pari sanoitusta on syntynyt 1980-luvun alkupuolella nimimerkillä Robert Konto ja Lännen-Jukan esi-isä Midnight Sun kuuluu tavallaan sekin tähän joukkoon. Omia tai itseä lähellä olevia ja levylle päätyneitä sivuprojekteja on muutamia, kuten juuri Jinx, Talkin' Machine Needles, Papu & Pojat ja Midnight Sun. Oma lukunsa olivat aikanaan Väinön päiväkodin retkikassan kartuttamiseksi tehdyt "Reippaat äidit" -omakustanteet, joista ensimmäisellä Jukka on mukana soittamassa ja toisella on hänen kappaleensa 'Yön otukset'. Varsinaisia vierailuita on Rauli Badding Somerjoen levyltä (huuliharppu kappaleella ' Suonkulkija ') ja Veikko Lavi -tribuutista ('Tiedustelulentäjän valssi ') lähtien pääasiassa Jukan lähiverkostojen tyyppeihin. Sukulaismies Kalevi Nyman on saanut hyvää materiaalia, samoin jo Mustien Lasien treeniajoilta tuttu Sakari Kuosmanen (esim. 'Pudonnut enkeli', 'Kehtolaulu'), puhumattakaan Eduardosta ja Andre Chakerista. Haaviston veljespari Ollin ja Jannen lähipiiristä ovat heidän itsensä ohella Jukan kappaleita olleet levyttämässä mm. Eero Raittinen (Mä heitän kaikki pois) ja Jorma Kääriäinen (mm. Onnenlantti, Pieni mökki, Sä lähdit luotani tänään). Kirkkaimpia tähtiä tässä suhteessa on tietysti Kari Tapio, jonka albumilla 'Viimeiseen pisaraan' on peräti neljä Karjalaistuotosta: "Oli aika makee tehdä Klabbille. 'Extrapallo' oli jo aiempaa yhteistyötä. Lännen-Jukka -trilogian aikoihin sai kokeilla, että pystyykö sitä vielä tekemään muunkinlaisia uusia biisejä. Janne Haavisto tuotti ja tilasi. Oli aika helppoa eläytyä Kari Tapion maailmaan. Varsinkin 'Sydänpuoli säätä vasten' -biisi onnistui. Se avainlause tuli siihen mun käyttämiltä timpureilta. Kirjoitin niiden jutuista pienen novellin tavallaan." Biisi osui Kari Tapion pirtaan hienosti, herkistäen hänet monessakin yhteydessä siitä puhuessaan. "Onnistumisesta innostuneena tein lisää. Ensin 'Texaco Taksi Parturi Baari', joka sekin paikka on ollut olemassa jossain tien varressa ennen Kuopiota. Sitten oli vielä kaksi muuta; 'Ennen pelkäsit et meet' ja 'Risti, jonka luona kohdataan'." Radio Suomen Leirinuotiolla -ohjelmassa juhannuksena 2010 lauloivat yhdessä Kari Tapion johdolla hänelle kappaleita tehneet J. Karjalainen, Tuure Kilpeläinen ja Timo Kiiskinen. Olli Haavisto oli lisäksi mukana dobronsa kanssa. Leirinuotion musiikkisessioissa artistit esittivät itselleen uusia lauluja ja tulkitsivat toistensa kappaleita. Jukka muistaa tilanteen: "Me lauluntekijät oltiin siinä. Se oli viimeinen kerta, kun sain kohdata Kari Tapion." Lännen-Jukan aika tuotti useita vierailuja samaan ja hieman eri genreen kuuluvissa levytyksissä. Jo aiemmin oli alkanut yhteistyö Veli-Matti Järvenpään kanssa (esimerkiksi kappaleet 'Kesäniemi', 'Satu ja Tatu', 'Unohtuneet', 'Naisen syytä kaikki tää on' ja 'Sua muistin jääkukkasin'). Ninni Poijärven kanssa niitä kertyi useita, esimerkiksi albumilla 'Virta' ja singlellä 'Takiainen'. Erik Hokkanen & Lumisudet-levyllä kuultiin Jukan banjoa ja laulua kappaleella 'Hämytyttö'. Yhteistyö Arttu Tolosen kanssa tuotti 2008 vierailun mm. Giant Räbät –albumille '1. erä', missä Jontti, Shaka ja J. Karjalainen räppäsivät yhdessä biisin 'Salkkumies' ja Jontti & Jodarok -albumilla 'Uuden ajan avaruususkonto', jossa kuultiin Karjalaista viulussa kappaleen 'Viimeinen valssi' punaniskaversiolla. Tarja Merivirta tulkitsi kappaleen 'Sateenkaari sydämessäni' ja useita levytyksiä teki myös Emma Salonkoski. Hän kertoi kotisvuillaan seuraavan esimerkin: "Olimme 2006-vuoden Emma-gaalassa esiintymässä pienellä puolella, lähetyksessä jossa jaettiin kaikki epäkaupallisemmat Emmat, jazzit ja kansanmusiikit ja muut. J. Karjalainen palkittiin siellä erikois-Emmalla. Takahuoneessa sitten fiilistelimme puolin ja toisin, ja jotenkin tuli puheeksi että olisi mahtavaa jos Jukka tekisi meille biisin. Hänkin innostui, ja näin syntyi 'Rakkaus polttaa'. Teksti on jostain vanhoista arkistoista. Jukka ja Prättälän Tuomo, kosketinsoittajamme, kävivät jammailemassa biisiä, ja siihen syntyi B-osa." Myös Mika Kuokkasen KKANE –albumilla 'From The Eastwing' Jukka on banjossa kappaleella 'Kåraskär waltz'. Tommi Vikstenin tuottajantöiden kautta puolestaan tuli herätteitä, jotka johtivat niin Tuomari Nurmio –tribuuttiin kuin muihinkin hankkeisiin ja myös muutamien kappaleiden päätymiseen Vesa-Matti Loirin levyille. "Mulla oli sävel 'Aapakarhu'. Valssi, jota olin viulua opetellessani soittanut. Mä rupesin miettiin sen sanoitusta. Oli samoja merifiiliksiä kuin 'Myrskypääskyssä', jonka Loiri oli muuten levyttänyt jo aiemmin. Mutta meri ei mielestäni nyt sopinut Loirille. Loirillahan on kämppä Lapissa. Jotenkin muistin Samuli Paulaharjun ja sitä kautta ajatus lensi Ruijanmerelle. Siitä se kehittyi. Sinne tekstiin tuli monia vanhoja sanoja, ja Loiri veti sen makeesti. Seuraavalla hänen''-levyllään on vielä mun kappale 'Elo on taikaa'." "Sitten 2007 tein ja esitin Aleksi Salmenperän Miehen työ -elokuvaa varten kappaleen nimeltä 'Satelliitteja'. Tyylilaji oli bluegrass ja bändi käytännössä sama kuin 'Valtatie' -levyllä. Samassa sessiossa Hitsvillessä äänitettiin myös versioimani Kauko Röyhkän kappale 'Pikku Enkeli' samaiseen elokuvaan. Tuomari Nurmio puolestaan versioi siihen elokuvaan kappalettani 'Vuokses sun'. Elokuvasta on julkaistu soundtrack CD. Nurmio teki myös version kappaleesta 'Joulupukin töissä' 'Ipanapa'-lastenlevylle." Huolimatta yli 500 otsakkeesta tekijätietorekistereissä ei Jukka ole koskaan kokenut oloaan kovin kotoiseksi, jos kyseessä on ollut tilaustyö: "Olen huomannut, että mun on vaikea tehdä lauluja tai sanoituksia muille kuin itselle tai tyypeille, jotka mä tiedän tai tunnen aika hyvin. Aina silloin tällöin joku kysyy biisiä, ja lupaan miettiä. Mulle tärkeintä kappaleessa on idea, se mistä laulu kertoo. Joskus se löytyy, joskus ei."

	KUVAGALLERIA

Content on this page requires a newer version of Adobe Flash Player.

J. KARJALAINEN: KAIKKI HITIT

ÄÄNESTÄ SUOSIKKISI KAIKKI HITIT -KOKOELMALTA

LINKIT

OSTOLINKIT:

Epe's | Levykauppa Äx | Tehtaanmyymälä

LEVY-YHTIÖ JA TIEDOTUS:

Poko Rekords / EMI Finland Oy | www.poko.fi | poko(ät)poko.fi

DIGIKAUPAT:

KEIKKAMYYNTI:

Belides / Maria Tarnanen | www.belides.fi | maria.tarnanen(ät)belides.fi

KUVAGALLERIA

J. KARJALAINEN - DISKOGRAFIA

Singlet (vinyyli 7" ellei muuta mainita, PS=kuvapussi):

CD-singlet (PS=kuvakannet):

Promolevyt (CD-formaatti):

LP:t: (liitteet alkuperäispainosten mukaan, INN=kuvall. sisäpussi, INS=liitesivu)

CD:t

DVD:

"Sivuprojektit"

J. Karjalainen/Karjalaista muiden levyillä (VALITTUJA PALOJA):

SISÄLLYSLUETTELO

J. KARJALAINEN JA MUSTAT LASIT

J. KARJALAINEN JA MUSTAT LASIT

KATKELMA JASKA RIIHIMAAN KIRJOITTAMASTA HISTORIIKISTA

J. KARJALAINEN JA MUSTAT LASIT

YÖ KUN SAAPUU HELSINKIIN

KATKELMA JASKA RIIHIMAAN KIRJOITTAMASTA HISTORIIKISTA

J. KARJALAINEN JA MUSTAT LASIT

TATSUM TISAL

KATKELMA JASKA RIIHIMAAN KIRJOITTAMASTA HISTORIIKISTA

J. KARJALAINEN JA MUSTAT LASIT

TUNNUSSÄVEL

KATKELMA JASKA RIIHIMAAN KIRJOITTAMASTA HISTORIIKISTA

J. KARJALAINEN JA MUSTAT LASIT

DORIS

KATKELMA JASKA RIIHIMAAN KIRJOITTAMASTA HISTORIIKISTA

J. KARJALAINEN JA MUSTAT LASIT

VARAANI

KATKELMA JASKA RIIHIMAAN KIRJOITTAMASTA HISTORIIKISTA

J. KARJALAINEN JA MUSTAT LASIT

KOOKOSPÄHKINÄKITARA

KATKELMA JASKA RIIHIMAAN KIRJOITTAMASTA HISTORIIKISTA

J. KARJALAINEN JA MUSTAT LASIT

LUMIPALLO

KATKELMA JASKA RIIHIMAAN KIRJOITTAMASTA HISTORIIKISTA

J. KARJALAINEN JA MUSTAT LASIT

LIVE

KATKELMA JASKA RIIHIMAAN KIRJOITTAMASTA HISTORIIKISTA

KELTAISESSA TALOSSA

KATKELMA JASKA RIIHIMAAN KIRJOITTAMASTA HISTORIIKISTA

J. KARJALAINEN YHTYEINEEN

PÄIVÄKIRJA

KATKELMA JASKA RIIHIMAAN KIRJOITTAMASTA HISTORIIKISTA

J. KARJALAINEN YHTYEINEEN

TÄHTILAMPUN ALLA

KATKELMA JASKA RIIHIMAAN KIRJOITTAMASTA HISTORIIKISTA

J. KARJALAINEN

SUURIMMAT HITIT

KATKELMA JASKA RIIHIMAAN KIRJOITTAMASTA HISTORIIKISTA

J. KARJALAINEN YHTYEINEEN

VILLEJÄ LUPIINEJA

KATKELMA JASKA RIIHIMAAN KIRJOITTAMASTA HISTORIIKISTA

J. KARJALAINEN

ELECTRIC SAUNA

KATKELMA JASKA RIIHIMAAN KIRJOITTAMASTA HISTORIIKISTA

J. KARJALAINEN

LAURA HÄKKISEN SILMÄT

KATKELMA JASKA RIIHIMAAN KIRJOITTAMASTA HISTORIIKISTA

J. KARJALAINEN ELECTRIC SAUNA

ELECTRIC PICNIC

KATKELMA JASKA RIIHIMAAN KIRJOITTAMASTA HISTORIIKISTA

J. KARJALAINEN ELECTRIC SAUNA

MARJANIEMESSÄ

KATKELMA JASKA RIIHIMAAN KIRJOITTAMASTA HISTORIIKISTA

J. KARJALAINEN ELECTRIC SAUNA

VALTATIE

KATKELMA JASKA RIIHIMAAN KIRJOITTAMASTA HISTORIIKISTA

J. KARJALAINEN

J. KARJALAINEN
JA MUSTAT LASIT

VANHAA RAUTAA -
KEIHÄÄNKÄRKIÄ 1992-2004

J. KARJALAINEN
JA VELI-MATTI JÄRVENPÄÄ